MATKAILIJA BIGI

Profiilini 

 

Kalispéra

S̄wạs̄dī - สวัสดีค่ะ

 

Lähde mukaan matkalle!

 

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Kauhea amupäivä

Lomalla Alanyassa
Lomalla, oudoissa oloissa voi sattua ja tapahtua sellaista, mihin ei ole osannut mitenkään varautua. Normaalien varotoimenpiteiden (aurinkorasvauksen ja nesteytyksen) piti antaa riittävä suoja mukavan turvalliselle lekottelupäivälle. Toisin kuitenkin kävi ja hauskaksi tarkoitettu retki loppui ennekuin se oikeasti ehti alkaakaan.

Vesipuiston auettua lapsiperheitä alkoi kokoontua runsaasti altaiden aaltoihin ja vesiliukumäkiin. Vähän jäätiin ihmettelemään, kun ympäristössä jotkut ihmiset pitivät uimapyyhkeitään kasvojensa suojana. Naapurilavitsan paistattelijoiden kanssa hiukan kummasteltiin voimakasta kloorin hajua, jonka tietysti luulimme kuuluvan normaaliin puhditusoperaatioon. Sitten tuli tyttärentytär altailta ja valitti, että kasvoja polttaa ja kurkkuun sattuu. Siitä samasta lähdettiin etsimään lähintä suihkua. Toisellakin tytöllä oli oireita, mutta lievempänä. Minulla itselläni ja miehellä vain vähän tuntemuksia siitä, että hengitys ei ollut ihan normaalia.

Ihmiset köhivät ja yskivät. Pian henkilökunta alkoi viittoa väkeä poistumaan portille. Joku huolestuneen näköinen pomomies vislasi pilliin ja huitoi käsillään turisteja kiirehtimään pois alueelta. Portilla henkilökunta juoksutti köhiville ihmisille juomamukeja, joissa oli jotain neutraloivaa piimältä vaikuttavaa nestettä. Eipä ollut helppoa suostutella nuoria nielemään pahalta maistuvaa, epämääräistä litkua.

Ilmeisesti jollekin oli sattunut virhe veden kloorauksen annostelussa. Vesileikit jäivät sen päivän osalta ja pääsymaksurahat saatiin takaisin. Kunto koheni pikkuhiljaa jäätelön ja limsan voimalla. Toivottavasti ikävästä vahingosta ei jää pysyvää traumaa ja vesipuiston iloista päästään nauttimaan joku toinen päivä ennen loman loppumista.

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Rodoksen lomakuvat

Kuvashow Rodoksen matkalta:
Toukokuun kuva-albumi

torstai 3. kesäkuuta 2010

Monte Smith

Rodoksen kaupungissa on muutakin nähtävää kuin vanha kaupunki. Monte Smithin kukkulalta avautuu häikäisevät maisemat turkoosille merelle, aurinkovarjojen täplittämälle rannalle ja kaupungin kujille. Antiikin aikaan törmää täälläkin; hyvin säilynyt, suuri stadion ja Apollonin temppelin pylväät olivat aamuisen kävelylenkin kohokohdat. Ylhäältä rannalle viettävä polku oli kokemisen arvoinen.



12 km:n taivallus kaupungin ympäri vie tässä helteessä mehut niin miehestä kuin naisestakin. Loppupäivä oli mukavaa loikoilla uima-altaalla jalkoja lepuutellen ja rompsua lueskellen.

Viikon loma vierähti hetkessä; näkemistä ja kokemista jäi vielä runsaasti seuraavallekin Rodoksen reissulle ensi syyskuulle. Nyt lennähdetään kotiin pyykkiä pesemään ja ylihuomenna Turkin lomalle. Ehtisiköhän kamerasta ajamaan Rodoksen lomakuvat nettiin jossain välissä?

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Iso kalja

Kulturelli päivä tämäkin; ystävien kanssa kierreltiin vanhan kaupungin ostoskaduilla ja välillä istahdettiin huurteiselle janoa sammuttamaan. Kotiin tuomisetkin löytyivät samalla ”Vävypojasta”. Ostoskassiin sujahti 40 vuotta vanhaa Metaxaa ja täysin uusi tuttavuus Kahviouzo.





Vanha kaupunki on monella tapaa suoranainen aarreaita. Itse tykkään kuljeskella tutkimassa rauhaisampia muurinnurkkia ja sokkeloisia pikkukujia, missä kauppiaat ei ole tyrkyttämässä tuotteitaan.



Ravintlatarjonta on valtava ja kilpailu kovaa. ”Sisäänheittäjät” pyydystävät ahkerasti ohikulkijoita istahtamaan syömään tai lasillisille. VAROVAINEN kannattaa olla, kun janoisena tilaa ”ison kaljan”. Onneksi tyydyin tilaamaan pienen ouzon, kun istahdimme miellyttäville pieluksille katuvilinää katselemaan St. Catherinen-aukiolla. Miehellepä kannettiin eteen 1,5 litran lasisaapas ”isona oluena”. Naapuripöydän englantilais pariskunta pisti vielä paremmaksi – saappaassa oli janojuomaa 3 pinttiä eli 2 litraa. Siinäpä vierähti aikaa melkoinen tovi ja ehdittiin käsitellä Lady Dianan onnettomuus sekä Britannian ja Suomen kurjat sääolot. Hintaakin mokomalle huvitukselle kertyi sievoiset 19 €. Temppu ei mielestäni mene enää edes hauskana huumorina, vaan on turistin suoranaista ristoa.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Kamiros

Viimeinen autoilupäivä. Onneksi saatiin puolipilvinen päivä, niin ihokin ehtii hetken paahteelta levätä.

30 km:n päässä Rodoksen kaupungista saaren länsirannikolla ovat muinaisen Kamirosin kaupungin rauniot. Arvoitukseksi on jäänyt, miksi asukkaat hylkäsivät kaupungin ja antoivat sen raunioitua. Saatiinpa taas rauhassa kuljeskella alueella ennen kuin turistibusseista alkoi purkautua häliseviä väkijoukkoja.




Ajomatka saaren eteläkärkeen Prasonisiin ei ole kovin pitkä, mutta aikaa siihen tuhertuu vuoriston sykeröteitä pyöritellessä. Tylsähköstä ajomatkasta huolimatta ranta on kyllä näkemisen arvoinen. Kristallinkirkkaassa matalassa rantavedessä kapealla kannaksella kahlatessa varpaita huuhtelee toiselta puolelta Aegean meri ja toiselta puolelta Tyrrhenan meri.



Kolen päivän 550 km:n omatoimiretkeilyn kustannukset: autonvuokra 75 € ja polttoainekustannukset 40 € - EI PAHA!!!!