Small-talk-kieltä

Nirppanokkaisena ehdin päivitellä miehelle illallisella espanjalaisten huonoa englanninkielen taitoa. Onhan espanjankieli yksi maailman puhutuimmista kielistä - mitäpä siinä nyt muita mongeruksia opiskelemaan. Kaikki on tehty niin helpoksi; ulkomaiset tv-ohjelmatkin on puhuttu "päälle", toisin kuin meillä, jotka väkisinkin kuulemme telkkaria katsoessamme vierasta kieltä virtanaan.
Niinpä aamiaisella istuessamme, kanarialainen pappa oli jotenkin "vaistonnut" aatokseni ja poukkasi pöytämme viereen kuulumisia kyselemään. Sieltäpä virtasikin ruotsia, saksaa ja englantia niin vuolaasti, että hädin tuskin mukana pysyin. Se siitä kielitaidottomuudesta! "Small-talk" sujuukin taatusti muukalaisen kanssa näiltä paljon paremmin, kuin meiltä pohjoisen ihmisiltä.



Sapuskaa

Nälkäisnä, mahat ruokaa kurnien, istahdimme viehättävn Cafe de Paris´n juuri vapautuneeseen pöytään odottamaan tarjoilijaa tuomaan meille ruokalistaa. Elävää musiikkia, iloisen rentoja turisteja - mikä sen mukavampaa iltaohjelmaa?

Kakasikymmentä minuuttia katselimme ohikiitävää tarjoilijan selkää - ja päätimme siirtyä vähemmän kansoitettuun ravintolaan ruokaa anelemaan. Muutamaa kymmentä askelta myöhemmin istuimmekin jo Cafe Berlinin terassilla ja saimme tuota pikaa tarjoilijan esittelemään auliisti mainiota punkkua ruokajuomaksi. Kului tovi ja tarjoilija tuli valitellen kertomaan, ettei heillä nyt sattunutkaan olemaan ko. viiniä, mutta toinen laatu olisi kyllä yhtä kelvollista. - No mitäpä tuosta, kyllä sekin passaa.

Ruokalistalta kumpikin halusi herkullista lasagnea uuniruukusta tarjottuna. Kohta elämä taas hymyilisi ja ruokanautinto olisi käsillä ihan hetken päästä. Viisitoista minuuttia kului - kohta annokset kannettaisiin tuoksuvina nälkäisten turistien eteen. Tuoltahan tarjoilija jo tuleekin ----kertomaan, että lasagne onkin päässyt loppumaan. Mitäpä me pienistä valittamaan! Otetaankin illalliseksi Pasta Carbonare.

Viimein, kun saimme aterian eteemme, totesimme sen maultaan herkulliseksi, mutta sekin oli ehtinyt jäähtyä jo liiaksi. EI, ei tätä jaksa enää; senkun pistellään poskeemme.

Pienen riksankin jätimme tarjoilijalle, jota melkein kävi sääliksi; eihän ollut hänen syynsä, että viinuri ja keittiö tyrivät. Hänen epämielyttäväksi tehtäväkseen oli langennut kertoa se asiakkaille.



Valevalvojia

Puerto de la Cruzin keskustassa on (ihme kyllä) ilmainen paikoitusalue, jonne vuokraamasi auto on pakko jättää yöksi, kun kaupungilta on mahdotonta löytää vapaata parkkipaikkaa.
Kun peruuttelet kärryäsi autosuman keskeltä löytyneeseen vapaaseen rakoseen, voi peruutuspeiliin ilmaantua "paikannäyttäjä", joka huitoo ja osoittelee sinulle opastuksiaan. Sitten kun nouset autosta, hän pyytä sinulta euroa vaivansa palkaksi. Eiköhän vaan romanian mustalaiset liene taas asialla?

Moni turisti menee varmasti halpaan ja raottaa kukkaron nyöriään luullessaan hepun toimivan parkkipaikan virallisena valvojana. Tiedäpä sitten, paljonko tällainen "valevalvoja" päivän aikana onnistuu tienaamaan.



Tenerife

Reisussa jälleen! Vaihteeksi Teneriffalla, ankkuripaikkana Puerto de la Cruz.

Tammikuu on hiukan haastellista aikaa viettää lomaa lähialueella Euroopassa. Varsinkin illat ovat koleat, eikä päivisinkään ilmojenhaltijan oikuilta aina vältytä. No, kaikki tämä oli tiedossa jo lomalle lähdettäessä. Yritetään nyt nauttia näillä eväillä, mitä käytettävissä on.



Kirjoittelen päivittäin (?) pikku juttuja matkan varrelta sivulleni http://www.birgit.mummu.net/BirgitMummu.htm.