torstai 31. toukokuuta 2012

Suvaitsevaiset muslimit

Turkin turistikohteissa kokee islaminuskoisen väestön ja länsimaisten turistien rinnakkainelon ristiriidattomaksi. Suhtauduin hiukan epäillen tuohon käyttäytymiseroon, kun matkattiin pois länsimaisesta eteläisestä Turkista.


Ehkä naisten pukeutumisessa lienee se silmiinpistävin ero, kun siirrytään pois rannikon turistikeskuksista. Vaikka olin pukeutunut puolihameeseen, joka paljasti sandaaleihin upotetut paljaat jalat, enpä joutunut täälläkään kivitetyksi. Ehkä vika oli omassa päässäni, kun tunsin itseni alastomaksi joutuessani keskelle hunnutettua naislaumaa museon vessassa. Päinvastoin - sain osakseni ystävällisen kohtelun, kun eukot kilpaa luopuivat omasta jonotusvuorostaan ja osoittelivat minua astumaan koppiin.


Museon puistossa kaunis, nuori, huiviin sonnustautunut äiti lapsineen istahti puiston penkille viereemme. Täysin luontevasti hän tarjoili suolakeksejä avaamastaan paketista myös meille vieressä istuville turisteille. Pieni ele, mutta silti niin mieltä lämmittävä.

Iltapäivän auringossa hotellin uima-altaalla katselin mielenkiinnolla kolmea muslimipariskuntaa lapsineen. Naiset olivat pukeutuneet pitkiin, peittäviin vaatteisiin ja miehillä oli yllään normaalit uima-asusteet. Naiset istuivat varjossa allasbaarin nurkassa lapsiaan kaitsemassa, kun miehet loikoilivat aurinkotuoleissa bikiniasuisten pohjoismaalaisten joukossa. Suvaitsevaisuutta osoittivat molemmat, kun eivät antaneet ilmeelläkään länsimaisen kulttuurin häiritä päivittäistä eloaan ja omia rutiinejaan.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Uskomattoman halpaa

Jo toisen kerran saatiin ostettua Turkissa uskomattoman edullinen retkiohjelma. Edellinen reissu suuntautui pari vuotta sitten Pamukkaleen ja maksoi muistaakseni viitisenkymppiä. Eihän tätä tahdo uskoa todeksikaan; nyt kolmen päivän retki Kappadogiaan Alanyasta maksoi 60 € / persoona. Hintaan sisältyy bussikuljetukset (matkaa n. 500 km/suunta) kaksi yötä hotellissa aamiaisineen, kaksi illallista hotellissa, turkkilaisen oppaan palvelut ja sisäänpääsymaksut museoihin.

Kyllä tuohon hintaan kestää senkin kurjuuden, että joutuu keskittymään oppaan englannin/saksankieliseen selostukseen. Ja kun kansainvälisestä retkestä on kysymys, on matkaseuranakin 25 hengen bussissa sekalaista sakkia: meidän lisäksi, hollantilaisia, ranskalaisia, englantilaisia, tanskalaisia, belgialaisia ja saksalaisia. Hotelli ei tietenkään ole mikään viiden tähden luksus paikka, mutta ihan siisti ja asiallinen, seitsenkymmenluvun nostalginen asumus.

Reissun edullisuus perustuu siihen, että valtio tukee matkatoimistoja, kun nämä vievät asiakkaitaan reissun aikana matto-, keramiikka-, nahkatavara-, jalokivi- ym. myyntipaikkoihin. Melkein jo huokaistiin helpotuksesta ensimmäisen päivän jälkeen, kun käynnit suuntautuivat vain mielenkiintoisiin historiallisiin kohteisiin, eikä markkinointia harrastanut kukaan, ellei oteta huomioon oppaan markkinoimaa kolmen lounaan ja kahden illan ohjelman pakettia (60 € / perasoona), joka sekin oli todella ruoan ja ohjelman tasoon nähden todella edullinen.

Toisena päivänä bussi kieputti meitä kiitettävästi pitkin Kappadokian laaksoa, mutta sekaan oli mahdutettu myös noita tehdaskäyntejä. Ensimmäisestä keramiikkapajasta mukaan tarttui hauska Kappadogian viininkaadin laseineen (n. 130 €), toisena olleessa jalokivimyymälässä mies koki ahdistusta ja liukenimme vähin äänin ulos auringonpaisteeseen.

Kolmantena olleeseen mattokutomoon menimme kiltisti sisään, mutta onneksi englantia puhuva ryhmämme kutistui meihin kahteen ja sain vakuutettua meille tarkoitetun "oppaan" siitä, että olemme nähneet mattoshown lukemattomia kertoja, emmekä aio ostaa uutta mattoa tällä kertaa, joten kättelimme ja erosimme "hyvässä hengessä".

Vieläköhän tähän tämänpäiväiseen kotimatkaan on jokin salaperäinen koira haudattuna?

tiistai 22. toukokuuta 2012

Jälleen Turkkiin!

Kun toukokuun koleaan keliin kyllästyneinä alettiin haeskella netistä äkkilähtöä mielyttävämpään ilmastoon, ei tuolloin arvattu, että Suomen suvi jo viikon päästä repeäisi eteemme kaikessa loistossaan. Kuten aina, lomatarjonta näin kauden alkaessa oli näinkin lyhyellä varoitusajalla runsasta. Ainakin Kreikan kohteita tarjosivat melkein kaikki toimistot pilvin pimein. Päätimme kuitenkin tänä keväänä jättää kreikanmatkan väliin ja suunnistaa johonkin muualle.

Mielenkiintoinen kohde löytyi Portugalin Prai da Rochasta, jonka myyntiä seurailimme muutaman päivän ajan. Viikkoa ennen matkan alkamispäivää päätimme sitten haluta juuri sinne - mutta voi surku! - pitikö meidän juuri tuolloin lähteä ensin ostoksille ja ruveta matkanvaraushommiin vasta sitten! Joku muukin oli kytännyt noita meidän lentopaikkoja ja oli napannut matkan meidän nenämme edestä. Oikein mukavaa lomaa heille sinne Portugaliin!


No eipä hätää - Turkkiin tykästyneinä meille kelpasi oikein hyvin kaksiviikkoinen Alanyassa, jonne olimme suunnitelleet menevämme myöhemmin syyskaudella. Josko nyt vaikka onnistuisi haaveena ollut reissu Kappadogiaan? Siispä neljän viikon takainen Marmariksen viikon matka oli tavallaan kenraaliharjoitusta tälle tulevalle turkinreissulle.