Meille läntisen kulttuurin ihmisille on itsestään selvää, että vessassa (huussissa / käymälässä / pikkulassa) on istuin, johon voi tarpeensa suorittaa. Meille istuva asento on ollut se luontevin tapa ja jo esi-isämme tekivät metsään riuún, jossa voi oloansa helpottaa.
Aasialaisessa, balkanilaisessa ja osin etelä-europpalaisessa kulttuurissa kyykkyvessa (jalanjälkivessa) on ollut se ainoa oikea ja vasta viime vuosikymmeninä sen rinnalle on rakennettu turisteja varten "pönttövessoja". Kun Kappadoggian reissulla yksi vatsatautinen seurueen jäsen tarvitsi kiireellisesti vessaa, oli oppaalla hikinen paikka keksiä länsimainen vessa isosta Konyan kaupungista, jonka käymälöistä 99% on kyykkyvessoja.
Itse en (vielä notkeajalkaisena) kyykkyvessoja vierasta, jos niiden hygienia on hoidettu kunnolla. Mietin vaan niitä huivipäisiä, pitkissä takeissaan ja sukissaan olevia huonojalkaisia mummoja - miten ihmeessä he pystyvät siellä pienessä kopissa siististi tarpeensa toimittamaan, kun seinällä ei ole edes naulakkoa, johon päällysvaatteita ripustaa?
Huomasin, että onhan niissä kyykkylöissä omat hyvätkin puolensa. Kun tavallisesti naisten vessoissa ruuhkapaikoissa on tuskastuttavan pitkät jonot, sujuu kyykkyvessassa asiointi sutjakkaasti, kun kenellekään ei tule mieleen jäädä sinne viihtymään, meikkiä korjailemaan ja tukkaa laittamaan.