MATKAILIJA BIGI

Profiilini 

 

Kalispéra

S̄wạs̄dī - สวัสดีค่ะ

 

Lähde mukaan matkalle!

 

perjantai 27. joulukuuta 2013

Hua Hin kutsuu

Jo viime kesäkuusta alkanut odotus palata Hua Hiniin on nyt viimein täyttymässä. Kohta huristellaan lentokentälle ja sieltä kohti Bangkokia Finnairin siivillä. Perillä pitäisi olla odottamassa residensin  auto kuskeineen, joka kiidättää meidät Hua Hiniin noin kolmessa tunnissa. Perillä Hua Hinissä ollaan siis huomenna puolilta päivin (Thaimaan aikaa / aamu seitsemän aikoihin kotimaan aikaa).

Laukkuun on pakattu pari pussia ruisleipää, hapankorppuja, kirjoja, sudokuja ja sanaristikoita - eiköhän näillä pärjätä!

Kirjoittelen matkakokemuksia ja voinpa laittaa muutaman kuvankin omalle sivulleni : Bigin omat jutut. Paljon ei kuvattavaa liene, kun tämä on jo neljäs reissu samoille seuduille ja kuvamateriaalia on ehtinyt kertyä jo runsaamman puoleisesti.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Madeiralla

Jos paahtavan helteistä rantalomaa haaveilee, ei Madeira ole se oikeaan osunut kohde. Jylhästä luonnosta ja rikkaasta kasvustosta pitävälle saari on oikea aarreaitta. Olimme täällä Madeiran saarella edellisen kerran neljä vuotta sitten helmikuussa ja ihmeteltiin sumuista ja kosteaa keliä - eipä niitä täysin aurinkoisia päiviä näin syyskuussakaan kovin monta koettu kahden viikon reissulla.
Ei sitä reissuun lähtiessään aina osaa kuvitella tuntemuksiaan ja halujaan paikan päällä - vuoristossa risteilevät levadat olivat useimmiten kosteita ja paksun sumun peitossa. Sade ja tihku teki kulkemisesta epämiellyttävää, joten kotoa mukaan otetuilla teleskooppisauvoilla ollutkaan käyttöä - siinä ne meidän parvekkeella nököttivät koko loman ajan ja reissun lopussa jätettiin kierrätykseen, jos niille vielä löytyisi joku reippaampi omistaja. Itse oltiin tällä matkalla sen verran mukavuudenhaluisia, että matkaa taitettiin vuokra-autolla huristellen ristiin rastiin saarta.
Tule katsomaan ja lukemaan reissukokemuksia Madeiran-sivuilleni.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Tie kutsuu kulkijaa

Mikä saa ihmisen hylkäämään oman kotinsa turvaisat olot ja lähtemään oudoille teille seikkailemaan. Eikö olisi paljon parempi nauttia seesteisistä eläkepäivistä tutussa ympäristössä, kuin vaihtaa ilta illan jälkeen majapaikkaa, tuskailla navigaattorin ja kartan kanssa perille pääsyn vaikeutta?

Onneksi meitä on kaksi samanlaista hörhöä, joille on jäänyt nuoruusvuosien menohalut päälle. Silloin aikoinaan liikuttiin auto-vaunu-yhdistelmällä kesäisin pitkin poikin Eurooppaa - nyt asuntovaunun vetäminen ei enää houkuta, joten majoitus on vaihtunut hotellihuoneisiin, joiden varaaminenkin käy kätevästi mukana kulkevalla iPadilla.

Edessä neljän - viiden viikon seikkailu. Mitä tuonee tullessaan? Kaikista kommelluksista ja kohelluksista raapustan tarinaa varmaan päivittäin päiväkirjassani.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Pakkaamisen tuskaa

Matkan suunnittelu ja tulevan seikkailun odottaminen on mukavaa, mutta se pakkaaminen!!! Huolehtivana ja täydellisyyteen pyrkivänä ihmisenä yritän muistaa ja ottaa huomioon kaikki mahdolliset tarpeet matkan ajaksi.

En tiedä miten muut ihmiset tämän matkustamisen ikävimmän vaiheen hoitavat, mutta itse olen kehittänyt vuosien saatossa itselleni yleispätevän puutelistan, jota matkan luonteen ja paikan huomioiden muuntelen sitten kulloiseenkin tarkoitukseen sopivaksi.  Helpottaahan sekin jo hiukan suunnittelua, kun kaikkea ei tarvitse lähteä ihan perusteistaan asti miettimään.

Kaikkein mukavinta olisi, jos voisi edellisen matkan päätteeksi jättää kaiken pikkukrääsän paikalleen laukkuihin, pestä matkavaatteet ja viikata nekin sinne matkalaukkuun seuraavaa matkaa odottamaan. Taidanpa vielä joskus kokeilla käytännössä tätä loistavaa pakkaamisideaani. Pientä esimakua hommasta onnistuin saamaan, kun Turkin reissulta palattua ei tavaroita purettukaan kodin hyllyille, vaan annettiin niiden rauhassa lojua olohuoneen sohvanurkkauksessa odottamassa viikon päästä alkavaa uutta matkaa. Voin taata, että onnistuu, jos kaaokselta pystyy ummistamaan silmänsä!

 
 
Tässä linkki tulostettavaan pakkauslistaan
muille pakkauskammoisille kanssasisarille ja -veljille.


maanantai 29. huhtikuuta 2013

Turkkilaista myyntikikkailua

Arabialaisen kauppatavan kuviot pakkomyynteineenhän jo tunnetaan, mutta tämänkertainen hotelliin tulo ja hotellipalveluiden myynti sen yhteydessä oli vielä kokematta.
Kun viimein väsyneinä ja unisina päästiin aamutunneilla oman hotellin aulaan, ei ajatuksissa pyörinyt muu, kuin päästä kiireen vilkkaa painamaan pää pielukseen. Toisin kävi! Hotelissa oli keksitty oivallinen keino myydä lisäpalveluja, jotka eivät kuuluneet matkan perushintaan (aamiainen, ilmastointi, tallelokero, internet) puolinukuksissa oleville asiakkaille. Useimmiten ison ryhmän hotelliin majoitus sujuu nopeasti, kun respaan jätetään passit ja saadaan huoneen avaimet ilman sen kummempia seremonioita. Nyt meidät istutettiin nojatuoleihin juomaan mehua ja vuorotellen kutsuttiin tiskille sisään kirjaukseen, jossa jokaiselle noita lisäpalveluja innolla tyrkytettiin.
Inernet-yhteys oli jo kotona mietitty hankittavaksi, mutta se ilmastointi ja tallelokero myytiin meille väsyttämistekniikalla. Tuskin niitä olisi edes hankittu, jos meillä olisi ollut tilaisuus harkita asiaa aamuun asti: tallelokero on liian pieni esim. iPadin säilyttämiseen ja hiukan vanhanaikainen (toimii avaimella), ilmastointia ei tähän aikaan vuodesta tarvitse käyttää yöllä ja päivällähän me ei hotellihuoneissa oleskella. Niinpä sain ajatuksen, että sillähän voisi yrittää saada lämpöä yöksi lisää makkariin, kunhan ensin saadaan se yleensä pelaamaan.
Internet-yhteyden kanssa täällä on aina ollut ongelmia, joten en yhtään ihmettele, ettei sitä vielä loman ensimmäisenä päivänä onnistuttu omaan huoneeseen saamaan. Mies onnistui pääsemään nettiin iPadilla illalla parvekkeella istuskellessaan. Kovin on hankalaa, jos yhteys pelaa vain parvekkeella, vaikka sitä markkinoidaan omaan huoneistoon kuuluvaksi ja palvelusta joutuu myös maksamaan. - Ei kovin hyvää palvelua!

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Turkin kesään mieli halajaa

Kun meillä kärvistellään koleassa kevätsäässä ja odotellaan kesän saapumista, kulkevat turkkilaiset jo mitä kauneimman kesän keskellä. Sinne lämpimille, aurinkoisille kaduille ja rannoille mieli halajaa joka kevät.
Niinpä saatiin taas päähänpisto kotoisalla lenkkipolulla, että näitä lenkkejä voisi taivaltaa mukavimmissa olosuhteissa. Niinpä kotiin palattua syöksyttiin nettiin etsimään sopivaa äkkilähtöä - mitä nopsempaan lähtö olisi tarjolla, sitä parempi. No muutama päivä on nyt odoteltu matkaan pääsyä ja huomenna meidän pitäisi sitten olla Alanyan katuja tallaamassa.

Viikon tempaisu kesämaisemiin tuntuu ihan sopivalta, kun tiedossa on pian alkava pidempi autoreissu eteläiseen Eurooppaan. Lisäksi Alanya on tullut jo niin tutuksi, että sinnehän lähtee kuin toiseen kotiinsa. Tuskin sieltä mitään uutta ja ihmeellistä löytyy - lepo ja aurinko lienee sitä parasta antia, jota nyt juuri sielu kaipaa!

tiistai 19. helmikuuta 2013

Oiva veikkonen

Meitä Hua Hinistä Bangkokiin kuljettanut taksimies oli oiva veikko - kertoili, että hänellä on ollut suomalainen ystävä, jolta hän on oppinut suomenkieltä. Englantiakin hän puhui melkoisen selvästi, joten vitsaileminen siten onnistui ihan hyvin.


Kun hän oli joskus sanonut ystävälleen, että halusi vielä viedä tämän syömään thai-ruokaa, oli vastaus selvällä suomen kielellä "Eikä perkele". Kun thai-ihmisillä tuo R-kirjaimen sanominen on hiukan vaikeaa, kuulosti voimasanan käyttö hänen suussaan todella hassunkuriselta.

Tietysti hän halusi esitellä koko suomen kielen taitonsa repertuaaria, joista maukkaimpina jäi mieleen:

"Ei hätää, kuu paistaa jo"

"Rakastan Sinua, älä anna minkään tulla meidän rakkautemme väliin"
Kun meille varatun hotellin löytäminen Bangkokista oli lievästi sanottuna työlästä ja kun hän viimein ilman navigaattoria onnistui pääsemään perille, totesi hän iloisesti "NO PERKELE".

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Ruoan hinta

Mielikuva Thaimaasta erittäin edullisten hintojen maana on iskostunut rantakrääsän ja ravintolahintojen perusteella. Eihän turisti paljonkaan jää tutkailemaan ruokatarvikkeiden hintoja kaupassa, kun hotellissa asuessa ei sellaiseen ole tarvettakaan.

Nyt kun laitamme itse aamiaisemme ja joskus, kun ei haluta lähteä illalliselle ravintolaan, on ruokatarvikkeiden hintoja tullut vertailleeksi omiin kotimaan hintoihin. Selvästi huomaa, että omista länsimaisista ruokailutottumuksistamme joudumme pulittamaan aikamoisen paljon enemmän kuin aasialaisesta ruoasta. Riisi ei täällä paljon maksa (0,50 € / kg), mutta juusto (17 € / kg) ja kinkku (13 € / kg) ovatkin sitten jo sitä turistien evästä, joista joutuu maksamaan enemmän.

Ravintolassa aterioidessa hintaero kääntyykin thai-ruoan eduksi.  Millaisen illallisen Suomessa saa kahdelle 12 eurolla juomineen? Keskitason ravintolassa  "Onn Onn Cornerissa" tuolla rahaalla sai: lasillisen punaviiniä, 2 isoa pulloa (0,64 l) Chang-olutta, alkupalaksi kevätkääryleitä, annoksen kanaa cashew-pähkinöillä ja annoksen naudanlihaa & nuudeleita. Annosten kokokin oli riittävän suuri täyttämään nälkäiset vatsat.

Lisää ruokahinnoista : Thaimaan ruoka



tiistai 29. tammikuuta 2013

Ravintolan töppöily

Joskus olen jäänyt ravintolassa ilman illallista, kun muulle seurueelle on kannettu pöperöä pöytään (Kuressaaressa).  Kyllä siinä helposti mukavan illan tunnelma latistuu, kun tilaamaansa ruoka-annosta joutuu anelemaan ja rukoilemaan; vaatiminen ei tuossa tilanteessa olisi hyvä ratkaisu.

Ei mennyt ihan putkeen eilinen synttäri-illallinenkaan. Luottamus tutun saksalaisravintolan taattuun palvelun laatuun koki kolauksen, kun mikään ei tuntunut oikein toimivan. Tarjoilijaa saatiin odotella heti alkuunsa tilausta ottamaan; myös ruokaa sai odotella pitkään ja viimein pöytään tuotiin vain mieheni annos, itse sain jäädä vielä odottelemaan. Kun viimein pitkän odottamisen jälkeen sain annokseni pöytään (mies oli jo ehtinyt syödä omansa), oli tilaamieni maalaisperunoiden sijaan läntätty lautaselle perunasalaattia. Annokseen listan mukaan kuuluvaa salaattiannosta ei myöskään näkynyt ei kuulunut - lieneekö se perunasalaatti hoitanut sitä salaatin virkaa?


Suomalaiseen nöyrään tyyliini, en tehnyt asiasta suurta numeroa, ettei kantapöydässään istuva saksalainen isäntä olisi hurjistunut parastaan yrittävälle tarjoilijaparalle. Sen verran asia kuitenkin jäi närästämään, että jälkeemme jäi köyhän näköinen tippikori.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Asumuksia

Kun katselee korkealta mäeltä Tagiapin kaupunkikuvaa (Hua Hinin esikaupunki), voi yhdellä silmäyksellä nähdä kaksi eri maailmaa. Uusia hienoja lomaosakkeita (kondoja) rakennetaan koko ajan rannan tuntumaan. Vieressä, siellä mäen puolella, kyyhöttää pellinpaloista ja laudanpätkistä kyhättyjä asumuksia.

Moniko meistä hienossa, ilmastoidussa huoneistossaan hikeä pyyhkivistä vierailijoista tulee edes ajatelleeksi, millaista elämä tuossa vaatimattomassa asunnossa voi olla. Varmaan lämpötila päiväsaikaan on noissa hökkeleissä niin kuin meillä saunoissa, eikä liene kovin tavatonta, että hyttysparvikin sinne löytää tiensä illan pimetessä.

Voisi olla aikamoinen koettelemus viettää edes yksi yö tuollaisessa "sviitissä", kun jo ilmastoinnin sääteleminen makuuhuoneen ja olohuoneen laitteilla tuotta päänvaivaa. Tasan eivät mene porkkanat tässä maailmassa - meillä routa ja jää, heillä hemmetin moinen helle!

perjantai 25. tammikuuta 2013

Manjana / tu-molou

Ihan kaikki ei taida mennä täällä Thaimaassakaan niin kuin kotosuomen Strömsöössä.  Heti saapumispäivänä huomattiin, ettei liesituuletin toiminut, kun hellan yläpuolelle olisi kaivattu lisää valoa. Siitäpä kerrottiin aulavahtimestarille heti tuoreeltaan ja kun mies oli jo aavistellut, että kieliongelmia saattaa ilmetä sanan "liesituuletin" kohdalla, niin ottipa kännykkäkuvan , jolla näyttää mistä härvelistä oli kyse.

Vienosti hymyillen tyttö kertoi, että korjaaja tulee " tu-mollou" (tomorrow = huomenna). Nyt niitä huomisia on jo kertynyt kolme, eikä uudesta huomautuksesta huolimatta olla saatu korjaajaa paikalle,

Hauskaa on nähdä, ehtivätkö hoitamaan homman vielä tämän vähän yli kolmiviikkoisen loman aikana, jonka tässä huoneistossa asustellaan. Sinänsä moinen pikku harmi ei meidän elämää pahemmin heilauta, mutta jos sopimuspapereissa lukee, että kaiken tulee toimia kunnolla, niin niuhotetaan nyt tästäkin asiasta vielä länsimaisen ihmisen (inho)etuoikeudella.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Jälleen Hua Hiniin


Taas kutsuu Thaimaan Hua Hin aurinkonsa alle talven kynsissä räpistelevää! Sunnuntaina 20.1. lennähdetään Finnairin suoralla lennolla Bangkokiin, josta jatketaan noin kolmen tunnin matkaa etukäteen tilatulla kuljetuksella Hua Hiniin.
 
Kun reissussa viivytään kuukausi, haluttiin olosuhteet tehdä kodinomaisiksi ja siispä hankittiin vuokra-asunto hiukan Hua Hinin cityn ulkopuolelta. Asunnossa on täysin varusteltu keittiö, makuu- ja olohuone, langaton verkkoyhteys ja kaapeli-TV. Mainio asia on, että aamiainen voidaan nauttia omalla patiolla, eikä siivoojiakaan tarvitse "väistellä" joka aamu, kun hommat hoidetaan vain kahdesti viikossa.
 
Kun vieraassa kulttuurissa ja ympäristössä touhutaan ihan omin päin, ei kommelluksiakaan voine välttää. Tästä arkielämästä kirjoittelen tänne blogiini ja omaan päiväkirjaani, sekä lisäilen kuvia matkan varrelta Hua Hin-sivustooni.