MATKAILIJA BIGI

Profiilini 

 

Kalispéra

S̄wạs̄dī - สวัสดีค่ะ

 

Lähde mukaan matkalle!

 

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Turkkilaista myyntikikkailua

Arabialaisen kauppatavan kuviot pakkomyynteineenhän jo tunnetaan, mutta tämänkertainen hotelliin tulo ja hotellipalveluiden myynti sen yhteydessä oli vielä kokematta.
Kun viimein väsyneinä ja unisina päästiin aamutunneilla oman hotellin aulaan, ei ajatuksissa pyörinyt muu, kuin päästä kiireen vilkkaa painamaan pää pielukseen. Toisin kävi! Hotelissa oli keksitty oivallinen keino myydä lisäpalveluja, jotka eivät kuuluneet matkan perushintaan (aamiainen, ilmastointi, tallelokero, internet) puolinukuksissa oleville asiakkaille. Useimmiten ison ryhmän hotelliin majoitus sujuu nopeasti, kun respaan jätetään passit ja saadaan huoneen avaimet ilman sen kummempia seremonioita. Nyt meidät istutettiin nojatuoleihin juomaan mehua ja vuorotellen kutsuttiin tiskille sisään kirjaukseen, jossa jokaiselle noita lisäpalveluja innolla tyrkytettiin.
Inernet-yhteys oli jo kotona mietitty hankittavaksi, mutta se ilmastointi ja tallelokero myytiin meille väsyttämistekniikalla. Tuskin niitä olisi edes hankittu, jos meillä olisi ollut tilaisuus harkita asiaa aamuun asti: tallelokero on liian pieni esim. iPadin säilyttämiseen ja hiukan vanhanaikainen (toimii avaimella), ilmastointia ei tähän aikaan vuodesta tarvitse käyttää yöllä ja päivällähän me ei hotellihuoneissa oleskella. Niinpä sain ajatuksen, että sillähän voisi yrittää saada lämpöä yöksi lisää makkariin, kunhan ensin saadaan se yleensä pelaamaan.
Internet-yhteyden kanssa täällä on aina ollut ongelmia, joten en yhtään ihmettele, ettei sitä vielä loman ensimmäisenä päivänä onnistuttu omaan huoneeseen saamaan. Mies onnistui pääsemään nettiin iPadilla illalla parvekkeella istuskellessaan. Kovin on hankalaa, jos yhteys pelaa vain parvekkeella, vaikka sitä markkinoidaan omaan huoneistoon kuuluvaksi ja palvelusta joutuu myös maksamaan. - Ei kovin hyvää palvelua!

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Turkin kesään mieli halajaa

Kun meillä kärvistellään koleassa kevätsäässä ja odotellaan kesän saapumista, kulkevat turkkilaiset jo mitä kauneimman kesän keskellä. Sinne lämpimille, aurinkoisille kaduille ja rannoille mieli halajaa joka kevät.
Niinpä saatiin taas päähänpisto kotoisalla lenkkipolulla, että näitä lenkkejä voisi taivaltaa mukavimmissa olosuhteissa. Niinpä kotiin palattua syöksyttiin nettiin etsimään sopivaa äkkilähtöä - mitä nopsempaan lähtö olisi tarjolla, sitä parempi. No muutama päivä on nyt odoteltu matkaan pääsyä ja huomenna meidän pitäisi sitten olla Alanyan katuja tallaamassa.

Viikon tempaisu kesämaisemiin tuntuu ihan sopivalta, kun tiedossa on pian alkava pidempi autoreissu eteläiseen Eurooppaan. Lisäksi Alanya on tullut jo niin tutuksi, että sinnehän lähtee kuin toiseen kotiinsa. Tuskin sieltä mitään uutta ja ihmeellistä löytyy - lepo ja aurinko lienee sitä parasta antia, jota nyt juuri sielu kaipaa!