Kone tilttas

Voi elämän kevät! Fläppäri tilttasi eilisiltana kesken Skype-puhelun, eikä se enää käynnisty. Siinäpä sitä onkin miettimistä tälle päivälle, miten ongelma ratkaistaan. Ehkäpä sitä tulisi toimeen ilman koneitakin tämän miehen iPadin kanssa, mutta kun siellä läppärissä on tallennettuna kaikki tunnukset ja salasanat. Kahden kuukauden reissulla tulee taatusti eteen tilanteita, jolloin niitä tunnuksia tarvitaan, eikä tällaisella lahopäällä ole toiveitakaan muistaa niitä kaikkia ulkoa!
Ja että kaikki olisi mahdollisimman "mukavaa", täytyy tänään mennä hammaslääkäriin sönkkäämään hoitotoimenpiteistä. Elämä on laiffii!!!!

Hua Hin kutsuu

Jo viime kesäkuusta alkanut odotus palata Hua Hiniin on nyt viimein täyttymässä. Kohta huristellaan lentokentälle ja sieltä kohti Bangkokia Finnairin siivillä. Perillä pitäisi olla odottamassa residensin  auto kuskeineen, joka kiidättää meidät Hua Hiniin noin kolmessa tunnissa. Perillä Hua Hinissä ollaan siis huomenna puolilta päivin (Thaimaan aikaa / aamu seitsemän aikoihin kotimaan aikaa).

Laukkuun on pakattu pari pussia ruisleipää, hapankorppuja, kirjoja, sudokuja ja sanaristikoita - eiköhän näillä pärjätä!

Kirjoittelen matkakokemuksia ja voinpa laittaa muutaman kuvankin omalle sivulleni : Bigin omat jutut. Paljon ei kuvattavaa liene, kun tämä on jo neljäs reissu samoille seuduille ja kuvamateriaalia on ehtinyt kertyä jo runsaamman puoleisesti.

Madeiralla

Jos paahtavan helteistä rantalomaa haaveilee, ei Madeira ole se oikeaan osunut kohde. Jylhästä luonnosta ja rikkaasta kasvustosta pitävälle saari on oikea aarreaitta. Olimme täällä Madeiran saarella edellisen kerran neljä vuotta sitten helmikuussa ja ihmeteltiin sumuista ja kosteaa keliä - eipä niitä täysin aurinkoisia päiviä näin syyskuussakaan kovin monta koettu kahden viikon reissulla.
Ei sitä reissuun lähtiessään aina osaa kuvitella tuntemuksiaan ja halujaan paikan päällä - vuoristossa risteilevät levadat olivat useimmiten kosteita ja paksun sumun peitossa. Sade ja tihku teki kulkemisesta epämiellyttävää, joten kotoa mukaan otetuilla teleskooppisauvoilla ollutkaan käyttöä - siinä ne meidän parvekkeella nököttivät koko loman ajan ja reissun lopussa jätettiin kierrätykseen, jos niille vielä löytyisi joku reippaampi omistaja. Itse oltiin tällä matkalla sen verran mukavuudenhaluisia, että matkaa taitettiin vuokra-autolla huristellen ristiin rastiin saarta.
Tule katsomaan ja lukemaan reissukokemuksia Madeiran-sivuilleni.

Tie kutsuu kulkijaa

Mikä saa ihmisen hylkäämään oman kotinsa turvaisat olot ja lähtemään oudoille teille seikkailemaan. Eikö olisi paljon parempi nauttia seesteisistä eläkepäivistä tutussa ympäristössä, kuin vaihtaa ilta illan jälkeen majapaikkaa, tuskailla navigaattorin ja kartan kanssa perille pääsyn vaikeutta?

Onneksi meitä on kaksi samanlaista hörhöä, joille on jäänyt nuoruusvuosien menohalut päälle. Silloin aikoinaan liikuttiin auto-vaunu-yhdistelmällä kesäisin pitkin poikin Eurooppaa - nyt asuntovaunun vetäminen ei enää houkuta, joten majoitus on vaihtunut hotellihuoneisiin, joiden varaaminenkin käy kätevästi mukana kulkevalla iPadilla.

Edessä neljän - viiden viikon seikkailu. Mitä tuonee tullessaan? Kaikista kommelluksista ja kohelluksista raapustan tarinaa varmaan päivittäin päiväkirjassani.

Pakkaamisen tuskaa

Matkan suunnittelu ja tulevan seikkailun odottaminen on mukavaa, mutta se pakkaaminen!!! Huolehtivana ja täydellisyyteen pyrkivänä ihmisenä yritän muistaa ja ottaa huomioon kaikki mahdolliset tarpeet matkan ajaksi.

En tiedä miten muut ihmiset tämän matkustamisen ikävimmän vaiheen hoitavat, mutta itse olen kehittänyt vuosien saatossa itselleni yleispätevän puutelistan, jota matkan luonteen ja paikan huomioiden muuntelen sitten kulloiseenkin tarkoitukseen sopivaksi.  Helpottaahan sekin jo hiukan suunnittelua, kun kaikkea ei tarvitse lähteä ihan perusteistaan asti miettimään.

Kaikkein mukavinta olisi, jos voisi edellisen matkan päätteeksi jättää kaiken pikkukrääsän paikalleen laukkuihin, pestä matkavaatteet ja viikata nekin sinne matkalaukkuun seuraavaa matkaa odottamaan. Taidanpa vielä joskus kokeilla käytännössä tätä loistavaa pakkaamisideaani. Pientä esimakua hommasta onnistuin saamaan, kun Turkin reissulta palattua ei tavaroita purettukaan kodin hyllyille, vaan annettiin niiden rauhassa lojua olohuoneen sohvanurkkauksessa odottamassa viikon päästä alkavaa uutta matkaa. Voin taata, että onnistuu, jos kaaokselta pystyy ummistamaan silmänsä!

 

 

Tässä linkki tulostettavaan pakkauslistaan

muille pakkauskammoisille kanssasisarille ja -veljille.



Turkkilaista myyntikikkailua

Arabialaisen kauppatavan kuviot pakkomyynteineenhän jo tunnetaan, mutta tämänkertainen hotelliin tulo ja hotellipalveluiden myynti sen yhteydessä oli vielä kokematta.
Kun viimein väsyneinä ja unisina päästiin aamutunneilla oman hotellin aulaan, ei ajatuksissa pyörinyt muu, kuin päästä kiireen vilkkaa painamaan pää pielukseen. Toisin kävi! Hotelissa oli keksitty oivallinen keino myydä lisäpalveluja, jotka eivät kuuluneet matkan perushintaan (aamiainen, ilmastointi, tallelokero, internet) puolinukuksissa oleville asiakkaille. Useimmiten ison ryhmän hotelliin majoitus sujuu nopeasti, kun respaan jätetään passit ja saadaan huoneen avaimet ilman sen kummempia seremonioita. Nyt meidät istutettiin nojatuoleihin juomaan mehua ja vuorotellen kutsuttiin tiskille sisään kirjaukseen, jossa jokaiselle noita lisäpalveluja innolla tyrkytettiin.
Inernet-yhteys oli jo kotona mietitty hankittavaksi, mutta se ilmastointi ja tallelokero myytiin meille väsyttämistekniikalla. Tuskin niitä olisi edes hankittu, jos meillä olisi ollut tilaisuus harkita asiaa aamuun asti: tallelokero on liian pieni esim. iPadin säilyttämiseen ja hiukan vanhanaikainen (toimii avaimella), ilmastointia ei tähän aikaan vuodesta tarvitse käyttää yöllä ja päivällähän me ei hotellihuoneissa oleskella. Niinpä sain ajatuksen, että sillähän voisi yrittää saada lämpöä yöksi lisää makkariin, kunhan ensin saadaan se yleensä pelaamaan.
Internet-yhteyden kanssa täällä on aina ollut ongelmia, joten en yhtään ihmettele, ettei sitä vielä loman ensimmäisenä päivänä onnistuttu omaan huoneeseen saamaan. Mies onnistui pääsemään nettiin iPadilla illalla parvekkeella istuskellessaan. Kovin on hankalaa, jos yhteys pelaa vain parvekkeella, vaikka sitä markkinoidaan omaan huoneistoon kuuluvaksi ja palvelusta joutuu myös maksamaan. - Ei kovin hyvää palvelua!

Turkin kesään mieli halajaa

Kun meillä kärvistellään koleassa kevätsäässä ja odotellaan kesän saapumista, kulkevat turkkilaiset jo mitä kauneimman kesän keskellä. Sinne lämpimille, aurinkoisille kaduille ja rannoille mieli halajaa joka kevät.
Niinpä saatiin taas päähänpisto kotoisalla lenkkipolulla, että näitä lenkkejä voisi taivaltaa mukavimmissa olosuhteissa. Niinpä kotiin palattua syöksyttiin nettiin etsimään sopivaa äkkilähtöä - mitä nopsempaan lähtö olisi tarjolla, sitä parempi. No muutama päivä on nyt odoteltu matkaan pääsyä ja huomenna meidän pitäisi sitten olla Alanyan katuja tallaamassa.

Viikon tempaisu kesämaisemiin tuntuu ihan sopivalta, kun tiedossa on pian alkava pidempi autoreissu eteläiseen Eurooppaan. Lisäksi Alanya on tullut jo niin tutuksi, että sinnehän lähtee kuin toiseen kotiinsa. Tuskin sieltä mitään uutta ja ihmeellistä löytyy - lepo ja aurinko lienee sitä parasta antia, jota nyt juuri sielu kaipaa!