Voi, voi!! Päästäänköhän lentelemään vielä neljänkään päivän päästä, vai joko tuo hirmuinen tuhkaa ja tulikiveä sylkevä vuoripaholainen rauhoittuu ja lakkaa puhaltamasta kiukkuaan ilmakerroksiin? Hankalaa ja aikaa vievää olisi matkustaminen muutoin kuin ilmojen teitä.
Tuhkauutisten ryöpsähdettyä tietoisuuteen, olen jättänyt matkan ajattelemisen vähemmälle, ettei pettymys matkan peruuntumisesta tuntuisi niin pahalta. Olin aikonut ryhtyä pakkaushommiin hyvissä ajoin, mutta nyt aion hoitaa sen homman viime tingassa jos ja kun lähdön aika koittaa. Toivotaan .....
Elää ilman toivoa on lakata elämästä. - Dostojevski
Ei se mitään, jos ei pääse lähtemään, vaan se ettei pääse palaamaan!
VastaaPoistaMeikäläinen istuu perseellään Espanjassa ja haluaisi Suomeen, lapsi kyykkii Floridassa ja tulisi kai sekin sieltä jo mielellään pois, vaan minkäs teet? Paras vain kääntää kylkeä auringossa ja siemaista vähän shampanjaa aurinkotuolissa istuen. Ei oo hääviä, ei....
Toivoisinpa Sinunkin pääsevän matkaan !
VastaaPoistaJo "siksikin", että olisi tosi kiva lueskella matkablogiasi.
Sinullako on myös ne kivat Krabisivut viime talvelta? Kaksospojat ym. kivaa.
Terveisin toinen Mummi kirkonkylältä.
Kiitos Kirkonkylän mummille mukana elosta!
VastaaPoistaToiveet etelän aurinkoon lentämisestä alkaa tunti tunnilta murenemaan. Ei lennä koneet niin.....
Täytyy istua koneen ääressä ja lennellä virtuaalisesti, siihen sentään vielä on mahdollisuuksia.
Siellähän sitä mummun sivuilla on edellisten matkojen kuvasatoa, niin myös Krabin matkasta joulun tienoossa kaksosten kanssa.