MATKAILIJA BIGI

Profiilini 

 

Kalispéra

S̄wạs̄dī - สวัสดีค่ะ

 

Lähde mukaan matkalle!

 

tiistai 11. helmikuuta 2014

Hunnutetut naiset


Kun täysi hotelli on buukattu 90-prosenttisesti muslimien käyttöön (talossa vain pari eurooppalaista pariskuntaa, muutamia japanilaisia ja kiinalaisia), riittää uteliaalle sivusta seuraajalle tirkistelemistä.

Aamiaisella kiinnostuin salaa seuraamaan täysin mustaan hunnutettua naista, josta ei ollut näkyvissä muuta kuin silmät. Sama pariskunta istui lennolla meidän takanamme ja jo tuolloin tuumailin, että olisi ollut mielenkiintoista nähdä, miten madamea kohdellaan tullitarkastuksessa. Joutuuko hän siellä paljastamaan kasvonsa? Nyt olin kiinnostunut, miten tuollaiseen asuun sonnustautuneena pystyy ruokkimaan itsensä? Asia kirkastui, kun rouva kohotti siron varovaisesti kasvojaan peittävää huntua laittaakseen pienen palan suuhunsa. Kahvin tai muiden nesteiden juomista en onnistunut näkemään - ilmeisesti sellaiset herkut jää nautittavaksi kotona poissa muiden katseilta. Voi voi - sanomattakin on selvää, mitä tästä hemmetin naisten alistamisesta ajattelen. Onko järkee, vai ei?

maanantai 3. helmikuuta 2014

Taksissa

Matka Mae Pimistä hotellin tilaamalla taksilla Bangkokin lentokentälle sujui mukavasti parissa tunnissa. Kentältä oli tarkoitus jatkaa matkaa Hua Hiniin busila, mutta kun kaikki päivävuorojen paikat oli jo varattu ja olisime joutuneet notkumaan kentällä seitsämän tuntia, päätimme ottaa "tolpalta" taksin.

Kuljettajaksi osui "ikäloppu" poninhäntäpäinen papparainen ( varmaan meidän ikäluokkaa ) mutta yllätys yllätys - hänpä puhuikin ymmärrettävää englantia! Todella hyvä, että saatiin rattiin kokenut mies, sillä heti kentältä lähdettäessä kuski kertoi, että näin vaalipäivänä hän joutuu ajamaan poikkeusreittiä. Niinpä päästiin ihailemaan Bangkokin pilvenpiirtäjiä lähempää, kun ajeltiin "keskustan" läpi kulkevaa moottoritietä. Tunti siitä riemusta ehdittiin nauttimaan, kun tultiin kaupungin laidalle Hua Hiniin lähtevälle tielle.

Siitä matkaa jatkettiin Petchapuriin johtavaa pikkutietä, kun riisinviljelijät olivat tehneet tiesulut Bangkokin ulosmenoteille. Kuskimme kertoi, että riisinviljelijät eivät ole saaneet palkkioitaan puoleen vuoteen ja ovat nyt todella kärmeissään hallitukselle, joka on jättänyt heidät pulaan. Niinpä käsityksemme, ettei vaaleilla olisi mitään vaikutusta turistin elämään, osoittautui täysin vääräksi.

Joskus huono tuuri voi kääntyä onnenpotkuksikin. Sellaisena me tämän tien sulkemisen koimme, kun jouduimme ruuhkaisille pikkuteille - pääsimmehän siinä sivussa "saitsii' ingille" katselemaan thaimaalaista maalaismaisemaa. Kuskimme esitteli meille kaunista ympäristöä, suola-altaita, rapufarmeja, riisipeltoja, mangrovemetsikköä, temppeli-alueita ja paikallistoreja. Mikäs meidän oli siinä istuessa miellyttävästi ilmastoidussa autossa kuunnellen nauhalta hiljaista klarinettimusiikkia. Kuskikin osoittautui mukavaksi musiikkimieheksi, jonka ajattelimme olevan hiukan väsyksissä, kun virvoitti itseään levittämällä kasvoilleen ja korvantauksiin ( hajusta päätellen ) tiikeribalsamia. Täytyypä kokeilla joskus!