Suomalaisetko juroja?

On jotenkin ymmärrettävää, että meistä suomalaisista saa melkoisen jörököllin mielikuvan, kun tallaa pohjolan pimeitä ja räntäisiä kujia. Ei siinä huumori irtoa ja läppä lennä. Miten käykään, kun nämä jurottajat lennähtävät lämpimään, aurinkoiseen etelään vilkkaiden eläjien keskelle?

Marmariksessa Yuksel-ravintolan suomea hyvin puhuva turkkilainen isäntä oli onnistunut värväämään parikymmentä suomalaista päivän kestävälle meriretkelle. Aamukahville kokoontuu sekalainen sakki ravintolaan , jonka pöytien ääressä jo pientä small-talkia viritellään ennen merelle lähtöä. Ehkä ujoimmat ja juroimmat jäävät mieluummin rannalle, kuin astuvat maanmiestensä kansoittamaan ahtaaseen paattiin.

Kun aurinkokannelle kellistytään lähekkäin lepotuoleihin, ollaankin jo miltei tuttavia keskenään. Kyllä suomalainenkin osaa täällä rentoutua ja hervoton herjanheitto houkuttaa osallistumaan mukaan yleiseen lystinpitoon juroimmankin tossunkuluttajan.

Tämä Yukselin järjestämä meriretki maukkaine grillilounaineen ja runsaine juomatarjoiluineen (ei muovimukseja) oli kyllä paras, mihin olen "pienen" matkailijan elämäni aikana osallistunut. Voin suositella lämpimästi Marmariksen-kävijöille!!



Tuntemuksia turkiksi

Turkin vieressä kun oltiin, oli päivän piipahdus merimatkoineen tuonne naapurimaahan mukavaa vaihtelua lomarutiineihin. Laivamatka Marmarikseen kesti noin kolme tuntia tullimuodollisuuksineen. Halusimme lähteä seikkailemaan omin päin, kun matkatoimiston järjestämällä reissulla olisi ollut tarjolla maattoliikkeen, nahkaliikkeen ja kultakaupan esittelytilaisuudet, joihin emme halunneet osallistua.


Taksi hurautti porukan satamasta keskustan basaareihin pikavauhtia kuin rallikuski konsanaan. Ostoksilla viihdyttiinkin (lue naiset) sitten jokunen tovi. Pientä suolaista oli puolen päivän aikaan pakko nauttia, ja kas tilaukset kätevästi suomeksi! Noin keski-ikäinen isäntämme ryntäsi heittämään herjaa suomen kielellä ja esittelemään pikkupurtavaa; ei ihme, että oli tykästynyt suomalaisiin - ex-muija oli meikäläisiä. Onnea oli kestänyt muutaman vuoden, joten johan siinä ajassa helposti yhden vaikeankin kielen ehtii oppimaan.

Iltapäivän helle Marmariksen hornankattilassa oli uuvuttava. Onneksi simmarit olivat kulkeutuneet mukaan, joten siitä vaan rannan puskiin asua vaihtamaan ja aaltoihin. Miehillä ei tietenkään ollut niin kuuma, että olisivat viitsineet moisen vaivan nähdä, vaikka otsa hikoili niin, että silmälasinpyyhkijät olisivat olleet paikallaan. Me tytöt saatiinkin taas yksi uusi kokemus polskiessamme keski-ikäisten kiilusilmäisten muslimimiesten keskellä vilvoittavissa vesissä.

Rannan tavernassa asiakkaiden tukala olo otettiin esimerkillisesti huomioon. Tuskin ehdimme tilausta tehdä, kun meille kannettiin pakastimessa jäädytetyt pyyhkeet, joilla kuumaa ihoa vilvoitella. Paikallinen olutmerkki oli sponsoroinut pikkupyyhkeet, joita nyt tulevilla matkoillamme kuljetamme mukanamme "nyhryinä" (=hikiliinoina).

Kuvakertomus koko reissusta on katseltavissa osoitteessa:
 Rodos syksy2010