Paratiisissa

Voi, miten tämän ihanuuden voisi pistää purkkiin ja tuoda mukanaan keskelle Suomen talvea? Olen yrittänyt ottaa kuvia ja videoita kahdella kameralla ja iPadilla tästä ihanuudesta, mutta ei niistä saa kuin kalpean aavistuksen tästä Koh Lantan luonnosta.

LUONTO - lintujen viserrystä; palmujen hiljaista suhinaa; tuoreen, juuri leikatun ruohon tuoksua; pitkiä, miltei autioita hiekkarantoja; kirkas tähtitaivas iltapimeällä, jota välähtävät salamat aika-ajoin kirkastavat. Mitäpä muuta lomalainen voisi kaivatakaan?

Aamulenkillä rantahietikolla silmiin osui ensimmäistä kertaa isoja, eläviä kotiloita, jotka liikuivat rannalla. Uutta nähtävää olivat myös isot 5-8 cm:n kokoiset ravut vilistämässä piiloon kotikoloonsa. Näiden otusten rantahiekkaan tekemiä kolosia ollaan jo aikaisemmilla thaimaanreissuilla päivitelty.

Tällaisessa laiskan kiireettömässä Paratiisissa sielu lepää ja virkistyy.

Savadee Ao Nang

Vielä ehditään hetki nauttimaan Thaimaan kostean kuumasta ilmasta ennen sadekauden alkua. Ilmasto enteilee jo tulevaa vesikeliä, kun taivas niin herkästi kyyneleitään vuodattaa pikkuruisesta pilvestäkin. Eipä tuo paljon turistin päivää silti pilanne, kun lämpötila pysyttele sadekuurojen aikanakin miellyttävän lämpimänä ja aurinko kuivattaa esiin tullessaan nopeasti sateen tuomat lätäköt.

Paikallisten ihmisten välittömyys jaksaa aina vaan ihmetyttää meitä "mörököllejä" pohjoisen asukkaita. On siinä noiden thai-ihmisten elossa vaan jotain niin hauskan ja leppoisan oloista meininkiä. Polttavaa aurinkoa pakoillen samoiltiin varjoisassa puistikossa, jossa thaimaalaiset viettivät viikonlopun piknikkiään. Välillä istahdettiin kaatuneelle puunrungolle levähtämään ja katselemaan elämänmenoa. Eipä kestänyt kuin hetki, kun meillä oli jo seurana "hipin"-näköinen kaveri, joka heikohkolla englanninkielen taidollaan halusi tehdä tuttavuutta. - Ei, ei me karkuun juostu, vaan ystävällisesti siinä sitten seurusteltiin. No tällaista paikallisten elämän seuraamistahan me matkalta halutaankin.

Ei näiden ulkonäöstä aina pysty ikää määrittelemään, tämäkin pojanklopin näköinen mies oli isoisä, joka ylpeänä halusi hetken päästä esitellä meille vaimonsa ja 8 kk:n ikäisen pojanpoikansa. Päivä oli pelastettu, kun onnistuin pitkän lepertelyn ja leikkimisen jälkeen voittamaan pienokaisen epäluulot valkoihoista kohtaan. Lopulta Ibrahim-poika tuli jo vapaaehtoisesti syliini.