Naaman valkaisu

Tasan eivät käy naisväen toiveet naaman kauneudesta! Kun itse katselen näiden tummien thaimaalaisten kanssasisarten, mielestäni niin kauniita kasvoja tummine ripsineen ja kulmakarvoineen, ajattelen miten paljon helpommalla he naaman hoidossaan pärjäävät. Mutta eihän se niin menen!


Jäin katsomaan thai-television mainospätkää jostain ihmeitä tekevästä naamarasvasta - ja kas, lopuksi minulle selvisi, että kyse olikin voiteesta, jolla saataisiin kasvot kauniin vaaleiksi.

Olen joskus höynähtänyt ostamaan täältä vastaavaa naamarasvaa, jolla aioin vaalentaa naamassani kukoistavaa pigmenttiläikkää. Lieneekö olleet väärät geenit tai pigmentit, mutta mitään näkyvää tulosta en tuolla töhnällä aikaansaanut. Saavatkohan thainaiset kasvonsa pysyvästi vaaleiksi muutaman kuukauden töhnäkuurilla, vai käykö siinä niin, kuin yleensä näissä ylimainostetuissa kauneuskonsteissa, että tuntee pelkästään tulleensa raskaasti huijatuksi?

Pitääpä olla tarkkana purnukoiden valinnassa, ettei vahingossa valitse aurinkovoiteeksi naaman valkaisuainetta!

Katso Thai-sivustoni vinkit ja matkakertomukset

Thaimaan tulvat

Kotona lähtiessä tuli seuratuksi Bangkokin tulvatilannetta hataran löysästi, kun ei sen vaikutusten kuvitellut mitenkään vaikuttavan omaan lomamatkaan.


Heti tänne Thaimaahan saavuttua tulva sai kuitenkin mielensopukoihin konkreettiset kasvot. Matka Bangkokista Hua Hiniin (vähän yli 200 km) kesti neljä tuntia. Moottoritie veti tavattoman huonosti Bangkokin liepeillä, kun yksi kaista oli varattu tilapäisesti kaupungista evakkoon tuoduille autoille. Taksin ikkunasta katseltiin kymmenien kilometrien pituisia bussien-, taksien- ja yksityisautojen jonoja. Rakennuksia oli suojattu hiekkasäkeillä ja vastaan tuli kuorma-autoja lastinaan soutuveneitä.

Tulvat ovat ymmärrettävästi esillä television uutislähetyksissä. Taksikuski kertoi, että Hua Hinissä on paljon thaimaalaisia lomailijoita, jotka ovat paenneet pääkaupungin tulvia tänne kuivalle maalle.

Isossa Lotus-marketissa ihmeteltiin joidenkin hyllyjen autiota ilmettä; lieneekö tavaroiden toimittamisessa tukkurilta liikkeisiin ongelmia tulvien takia - varmasti, jos varastot sattuvat sijaitsemaan tulva-alueella.

Katso Thai-sivustoni vinkit ja matkakertomukset

Sawadee Hua Hin (หัวหิน)

Taas Thaimaa kutsuu marraskuun kammoajaa - ehkä Hua Hinissä aurinko armas auttaa unohtamaan yhä pimeämmäksi käyvän Pohjolan ilmaston. Perjantaina 4.11. noustaan KLM:n siiville, joka lennättää meidät Amsterdamin kautta tulvasta selviävään Bangkokiin. Onneksi siellä tulvatilanne on hellittämässä, niin ettei kanoottia tarvitse raahata mukana! Hua Hinissähän ei tulvasta ole ollut riesaa ja sadekausikin alkaa olla loppumassa muuttuen "viileäksi kaudeksi" (päivällä +31 / yölämpötila +25).

Tutusta hotellista (Tanawit) onnistuttiin varaamaan netin kautta huone ja auton kuljettajineen pitäisi olla kentällä vastassa, joten kaikki matkan järjestelyt on hoidettu. Pari kirjaa kassissa ja toiveikas mieli rennosta kolmiviikkoisesta tropiikin lämmössä - siinäpä loman eväät! Toivottavasti saan vielä nettiyhteyden omaan huoneeseen, niin olo olisi ruhtinaallinen.

Kirjoittelen (jos Buddha suo) tänne joskus muutaman sanasen päivän kokemuksista. Muutaman kuvankin voisin siinä samalla vilauttaa.

Katso täältä Hua Hinin loman kaikki matkakuvat ja matkakertomukset

Ohi on!

16.9.2011  klo 5:56
Eilinen olikin sitten matkan helpoin osuus- ajomatka Pärnusta Tallinnaan ei paljon sielua rasittanut, vaikka se tavallisesti nyppiikin tylsyydellään.

Vähän "jotain pientä" kotiinvietävää käytiin vielä Tallinnassa hamstraamassa, kun auton jalkatilat ja penkkien aluset ammottivat tyhjyyttään. Kaara olikin sitten lopuksi täynnä kuin tiine sammakko - tuskin istuma-asentoa pystyi vaihtamaan. Hiukan väsähtäneinä, monta kokemusta ja sielun maisemaa rikkaampina palattiin reissusta kotoisiin maisemiin.

Nyt on kamera pullollaan materiaalia, jota alan matkaa muistellessa purkamaan kuva-matkakertomukseksi.

Euron valtakuntaan

14.9.2011  klo 18:50
Vihdoinkin "sivistyneessä" maailmassa! Enää ei tarvitse räknätä, mitä tää oikeasti maksaa, kun päästiin vaihtamaan slotit, koronat, litit ja laitit euroksi. Matkakin taittui sutjakkaasti melko hyväkuntoista Via Baltikia pitkin; muutama pieni tienpätkä oli remontin alla.

Pärnussa yritetään nyt suhtautua loppulomanviettoon kaikella hartaudella, vaikka matkaväsymys alkaakin jo syödä reissuhaluja. Syksyn tunne ja navakasti puita repivä tuuli veivät terassihalut ja niinpä himoitut valkosipulileiväkkeet mennäänkin syömään hotellin kuppilaan.

Netistä saatiin varattua huomispäivälle laivaliput Helsinkiin. Kierros alkaa umpeutua!

Puolan tietyöhelvetissä

13.9.2011  klo 21:00
Voihan kakan kakka! Nyt hatuttaa ja raskaasti! (vois nuo voimasanat olla vielä paljon rankempia!!!)  Mitähän noiden puolalaisten päässä oikein liikkuu? Miten ne voikaan pistää melekein koko valtakunnan tiet yhtä aikaa remonttiin? Missään en ole vielä nähnyt, että kahden suurkaupungin välinen, satojen kilometrien pituinen valtaväylä pistetään kertaheitolla yksikaistaiseksi. Täällä koko pirun maa on yhtä suurta tienrakennustyömaata!

Eilinen alle 400 kilometrin matka kesti yli kuusi tuntia. Eikä mikään ihme, kun suurin osa matkaa köröteltiin viittäkymppiä pysähtyen vähän väliä liikennevaloihin. Rättiväsyneinä raahauduttiin hotelliin illan hämärtyessä.

Eipä tämä päiväkään tuonut helpotusta potutukseen, kun lähdettiin Varsovasta kohti Vilnaa. Samaa tien päällä kuppaamista! Lisämausteena liikennesopassa kiehui valtava määrä rekkoja. Uskomaton määrä tavaraa liikkuu pyörien päällä kapeilla, ruuhkaisilla teillä. Eilen alkumatkasta kummasteltiin tienvarressa kyttääviä ilotyttöjä; tänään oivallettiin asian laita - missä paljon (rekka)miehiä, siellä pokaa kyttääviä huoria!

Taaspa meni pitkäksi hotelliin tulo, kun vielä aikaero nappasi lainatun tunnin elämästä takaisin. Pimeässä olikin sitten oikein mukavaa etsiskellä hotellia, kun "Hulda" teki vanhanaikaisen ja ajelutti meitä ylimääräisiä kiemuroita omilla tarinoillaan.

Hyvästi Puola! Jos vielä tulen joskus käymään, taitan matkan taatusti lentäen!

Turistirysiä

12.9.2011 klo 16:00
Etelä-Puolassa kun ollaan, silmä iskee kartalta parikin käymisen arvoista kohdetta. Sunnuntain iltapäiväksi ajeltiin 30 asteen helteessä Auschwitsiin, jonka karmaisevan historiansa vuoksi tuntee koko maailma. Onneksi keskitysleirin museoalue on säilytetty jälkipolville muistutukseksi ihmisen mielipuolisesta raakuudesta. Voi vain arvailla nuorten juutalaisten ison ryhmän tunteita, kun he kiertelivät katselemassa esi-isiensä ankeita asuntoparakkeja, kidutuskammioita, teloitusmuureja ja polttouuneja. On suoranaisen käsittämätöntä, miten paljon pahaa sairas mieli voi aikaan saada.



Hyvissä ajoin maanantaiaamuna sonnustauduimme matkaan Wieliczkan 700 vuotta vanhalle suolakaivokselle, jotta ehtisimme kierrokselle ennen pahinta turistien tulvaa, Navigaattorimme "Hulda" taisi olla hämmentynyt uusista upeista moottoriteistä, kun ajatutti meitä kymmeniä kilometrejä harhaan. Parin tunnin opastetulla kierroksella ehdittiin nähä suolapatsas poikineen. Vaikuttavin oli syvällä maan uumenissa aukeava katedraali, jonka komeat kattokruunutkin oli tehty suolariipuksista.

"Maanalaista maratonia" tuli kierroksella paineltua kolmisen kilometriä; portaita reitillä lymysi 800 kpl, joita mentiin alaspäin - ONNEKSI, sillä ylöspäin mentäessä ahtauduttiin pienen pieneen hissiin, jossa oli todella tiivis tunnelma!

"Hulda"-pirulainen jatkoi temppuilujaan ja niinpä sekoilimme Krakowan kaupungin liikennehelvetissä, ennen kuin älysimme palata Katowitseen johtavalle mootoritielle (josta Varsovan opastinkyltit loppuivat heti alkuunsa).

Kuvakeromukseen Sivut 1-55 (Auschvits) ja sivut 1-36 (Wielizka)