Aamuheti kullan kallis

Aamuhetki - se on mielestäni paras vuorokaudenaikaan täälläkin. Kello ei ollut vielä seitsämääkään ja lämpömittari näytti vain kahtakymmentä astetta, kun pujahdettiin pikkupaidoissaan ja shortseissaan meren rantaan aamulenkille. Mitä siellä rannalla nähtiin?
.... Meren ylä punainen pallo, joka vähitellen muuttui kullan hohtoiseksi tulipaloriski - aurinko siellä oli aloittelemassa päivä töitään
.... Muutama munkki vaeltamassa oranssin värisessä kasvustaan paljain jaloin; muuan munki pitämässä aamurukoushetkeä pienelle ihmisryhmälle. Onkohan meille tulossa siunauksellinen päivä, kun sujautettiin pieni almu vastaantulleen munkin almupatan
.... Pienen thaimaalaismummon istumassa alkeellisen rantakuppilansa teltan edessä ja huiskuttamassa iloisesti meille käsillään
.... Koiran ulkoiluttajia heittelemässä mereen kepakoita, joita heidän lemmikkinsä innokkaina hyökkäsivät hakemaan lämpimästä aallokossa
.... Miljardeja pieniä hiekkapalloja, jotka saivat rantahietikon näyttämään nyplätyltä pitkiltä, kun pienet ravut ovat yöllä ahkerasti niitä pyöritelleet rannalla liikkuvien iloksi
.... Rannan yrittäjiä availemassa kojujan ja järjestelemässä rantatuolejaan ja päivänvarjojaan
.... Kookospalmuja mahtavan kokoisina hedelmäinen, joiden sisällä on valmistumassa tuota ihanaa nestettä - kookosmaitoa.

Voisiko päivänsä paremmin aloittaa?

Hammaskeijut

Pitihän se tuo thaimaalainen hammashoitolan kokeilla. Ei, en minä millekkään konitohtorille aikaa varannut, vaan mies bongasi netistä tässä lähellä olevan turvallisen näköisen hoitolan. Taitaa olla ennemminkin turistien tarpeisiin suunnattu hoitola Bangkok Hospitalin tiloissa - avarat, viihtyisät, supertiistaita aulat, käytävät ja huoneet.

Aluksi epäröin homman onnistumista, kun en saanut kunnolla selvää vastaanottoapulaisen englannin ääntämyksessä (mittasi verenpaineen, lämmön ja painon), mutta tohtori itse puhuikin englantia hyvin ja hoitotoimenpiteistä pystyttiin keskustelemaan ilman ongelmia. Viimeisen päälle ajanmukaisilla välineillä tohtori teki hoitajan avustamana hammaskiven poiston, kalustosta otettiin röntgenkuvat ja kipsimuotit. Koko henkilökunta oli huomaavaista ja ystävällistä ja vähän väliä tohtori kysyi operoidessaan "are you ok?".

Neljän päivän päästä menen katsomaan millaista lopputulosta tohtori ehdottaa, kun lupasi tehdä minulle tasaisen kauniin rivin alahampaita. Kyllä täällä uskaltaisi teettää myös implantit, mutta aikaa ei tällä kertaa ole riittävästi toimenpiteen suorittamiseen kokonaan.

Kone tilttas

Voi elämän kevät! Fläppäri tilttasi eilisiltana kesken Skype-puhelun, eikä se enää käynnisty. Siinäpä sitä onkin miettimistä tälle päivälle, miten ongelma ratkaistaan. Ehkäpä sitä tulisi toimeen ilman koneitakin tämän miehen iPadin kanssa, mutta kun siellä läppärissä on tallennettuna kaikki tunnukset ja salasanat. Kahden kuukauden reissulla tulee taatusti eteen tilanteita, jolloin niitä tunnuksia tarvitaan, eikä tällaisella lahopäällä ole toiveitakaan muistaa niitä kaikkia ulkoa!
Ja että kaikki olisi mahdollisimman "mukavaa", täytyy tänään mennä hammaslääkäriin sönkkäämään hoitotoimenpiteistä. Elämä on laiffii!!!!

Hua Hin kutsuu

Jo viime kesäkuusta alkanut odotus palata Hua Hiniin on nyt viimein täyttymässä. Kohta huristellaan lentokentälle ja sieltä kohti Bangkokia Finnairin siivillä. Perillä pitäisi olla odottamassa residensin  auto kuskeineen, joka kiidättää meidät Hua Hiniin noin kolmessa tunnissa. Perillä Hua Hinissä ollaan siis huomenna puolilta päivin (Thaimaan aikaa / aamu seitsemän aikoihin kotimaan aikaa).

Laukkuun on pakattu pari pussia ruisleipää, hapankorppuja, kirjoja, sudokuja ja sanaristikoita - eiköhän näillä pärjätä!

Kirjoittelen matkakokemuksia ja voinpa laittaa muutaman kuvankin omalle sivulleni : Bigin omat jutut. Paljon ei kuvattavaa liene, kun tämä on jo neljäs reissu samoille seuduille ja kuvamateriaalia on ehtinyt kertyä jo runsaamman puoleisesti.

Madeiralla

Jos paahtavan helteistä rantalomaa haaveilee, ei Madeira ole se oikeaan osunut kohde. Jylhästä luonnosta ja rikkaasta kasvustosta pitävälle saari on oikea aarreaitta. Olimme täällä Madeiran saarella edellisen kerran neljä vuotta sitten helmikuussa ja ihmeteltiin sumuista ja kosteaa keliä - eipä niitä täysin aurinkoisia päiviä näin syyskuussakaan kovin monta koettu kahden viikon reissulla.
Ei sitä reissuun lähtiessään aina osaa kuvitella tuntemuksiaan ja halujaan paikan päällä - vuoristossa risteilevät levadat olivat useimmiten kosteita ja paksun sumun peitossa. Sade ja tihku teki kulkemisesta epämiellyttävää, joten kotoa mukaan otetuilla teleskooppisauvoilla ollutkaan käyttöä - siinä ne meidän parvekkeella nököttivät koko loman ajan ja reissun lopussa jätettiin kierrätykseen, jos niille vielä löytyisi joku reippaampi omistaja. Itse oltiin tällä matkalla sen verran mukavuudenhaluisia, että matkaa taitettiin vuokra-autolla huristellen ristiin rastiin saarta.
Tule katsomaan ja lukemaan reissukokemuksia Madeiran-sivuilleni.

Tie kutsuu kulkijaa

Mikä saa ihmisen hylkäämään oman kotinsa turvaisat olot ja lähtemään oudoille teille seikkailemaan. Eikö olisi paljon parempi nauttia seesteisistä eläkepäivistä tutussa ympäristössä, kuin vaihtaa ilta illan jälkeen majapaikkaa, tuskailla navigaattorin ja kartan kanssa perille pääsyn vaikeutta?

Onneksi meitä on kaksi samanlaista hörhöä, joille on jäänyt nuoruusvuosien menohalut päälle. Silloin aikoinaan liikuttiin auto-vaunu-yhdistelmällä kesäisin pitkin poikin Eurooppaa - nyt asuntovaunun vetäminen ei enää houkuta, joten majoitus on vaihtunut hotellihuoneisiin, joiden varaaminenkin käy kätevästi mukana kulkevalla iPadilla.

Edessä neljän - viiden viikon seikkailu. Mitä tuonee tullessaan? Kaikista kommelluksista ja kohelluksista raapustan tarinaa varmaan päivittäin päiväkirjassani.

Pakkaamisen tuskaa

Matkan suunnittelu ja tulevan seikkailun odottaminen on mukavaa, mutta se pakkaaminen!!! Huolehtivana ja täydellisyyteen pyrkivänä ihmisenä yritän muistaa ja ottaa huomioon kaikki mahdolliset tarpeet matkan ajaksi.

En tiedä miten muut ihmiset tämän matkustamisen ikävimmän vaiheen hoitavat, mutta itse olen kehittänyt vuosien saatossa itselleni yleispätevän puutelistan, jota matkan luonteen ja paikan huomioiden muuntelen sitten kulloiseenkin tarkoitukseen sopivaksi.  Helpottaahan sekin jo hiukan suunnittelua, kun kaikkea ei tarvitse lähteä ihan perusteistaan asti miettimään.

Kaikkein mukavinta olisi, jos voisi edellisen matkan päätteeksi jättää kaiken pikkukrääsän paikalleen laukkuihin, pestä matkavaatteet ja viikata nekin sinne matkalaukkuun seuraavaa matkaa odottamaan. Taidanpa vielä joskus kokeilla käytännössä tätä loistavaa pakkaamisideaani. Pientä esimakua hommasta onnistuin saamaan, kun Turkin reissulta palattua ei tavaroita purettukaan kodin hyllyille, vaan annettiin niiden rauhassa lojua olohuoneen sohvanurkkauksessa odottamassa viikon päästä alkavaa uutta matkaa. Voin taata, että onnistuu, jos kaaokselta pystyy ummistamaan silmänsä!

 

 

Tässä linkki tulostettavaan pakkauslistaan

muille pakkauskammoisille kanssasisarille ja -veljille.