MATKAILIJA BIGI

Profiilini 

 

Kalispéra

S̄wạs̄dī - สวัสดีค่ะ

 

Lähde mukaan matkalle!

 

maanantai 31. toukokuuta 2010

Akropoli

Kun on omatoimimatkalla, joutuu toimimaan itse itselleen matkaoppaana, joka vie kiinnostaviin paikkoihin ja selittää kohteen syntyä ja historiallisia tietoja. Sunnuntairetkeksi suunniteltua Lindoksen Akropoliin tutustumista varten haettiin aamulla netistä taustatietoa, jotta linnoituksesta olisi elävämpi kuva, kun sitä paikanpäällä päästäisin ihmettelemään.

3000 vuotta vanha Akropolis on vaikuttava kokemus. Helteessä kuljettu matka läpi valkoisten basarikujien ja kiiltäviksi kuluneiden kiviportaiden on vaivansa arvoinen. Harvoinpa sitä pohjoismainen kulkija kohtaa niin vanhaa kulttuuria. Pakostakin tulee miettineeksi silloisten ihmisten elämää linnoituksen suojissa – oliko linnoituksessa tuolloin häärivä kolmikymppinen asukas jo harmaahapsinen vanhus, miten sukupuolten välinen tasa-arvo oli toteutettu, vai oliko naisilla mitään asemaa?

Retken ajoitus aamuhetkeen osui nappiin, turistiruuhka tuli vasta poistumisportilla vastaan.









Pefkoksen kylästä löytyi rauhallinen poukama, jonka aurinkotuoleihin jäimme siestaa viettämään. Lienee päivän D-vitamiinitarvekin tullut tyydytettyä moninkertaisesti, kun keskipäivän paahteessa ihoa rannalla säteilytti. Ja onhan ruskea ihra paljon esteettisempi silmälle kuin valkoinen silava.

Pieni sisäinen kaloriniuhottaja ummisti silmänsä, kun lounaaksi maiskuteltiin rantakuppilan räiskäleitä pekoni-, sipuli-, tomaatti-, paistettu muna- ja kinkkutäytteellä.



Selvästi ilmanala on nyt täälläkin muuttumassa ”kesäiseksi”. Illalla vielä puoli kahdeksan aikaan parvekkeen lämpömittari näytti yli 30 astetta. Kotoa mukaan otetulla hyttyskarkottimellakin oli yöllä käyttöä, kun helteen myötä nuo inisijätkin tunkivat sisätiloihin.

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Omatoimiretkeilyä

Aurinko paahtaa polttavana kirkkaalta taivaalta, autoradio suoltaa busukimusiikkia. Ikkunasta levittäytyy kuiva, punaruskean hiekan peittämä penger, jossa bouganviliat sinnittelevät valkoisina, punaisina ja hennon roosan värisinä runsaina kukintoina. Oliivipuut ja pinjamännyt tuovat oman värinsä paahtuneeseen maisemaan. Tunnelma on käsin kosketeltavan balkanilainen. Siinäpä puitteet lauantain omatoimiretkelle.



Kukkulalata aukeaa henkeäsalpaavan kaunis maisema Lindoksen kaupunkiin; valkohiekkaisen lahdenpoukaman yläpuolelle levittäytyy viehättävien valkoisten talojen rykelmä ja niiden yläpuolella komeilee vanha, suuri linnoitus. Keskipäivällä tienvarret ja parkkipaikat ovat täynnä vuokra-autoja ja busseja. Tänne meidän on tultava huomisaamuna, kun muut vasta heräilee sunnuntaiaamuun.


Pikkukylän leipomosta reppuun sujahtaa pari herkullisen tirisevää, juuri paistettua fetapiirasta, yksi pieni pizzanen ja pari kylmää Amstelia. Matkaa jatketaan turkoosin sinisen meren rantaa pitkin sopivaa lounaspaikkaa tähyillen. Ja löytyihän rannalta hiljainen, rauhallinen poukama. Kumollaan oleva valkoinen vene oli siellä meitä kutsuvasti odottamassa lounastamaan. Hiekka oli niin polttavan kuumaa, että tuntui kuin kiuaskivillä yrittäisi kulkea. Sandaalit oli pakko pitää jalassa. Eipä siihen tehnyt mieli mahalleen heittäytyä aurinkoa ottamaan. Onneksi lauha tuuli teki olon muutoin siedettäväksi.




lauantai 29. toukokuuta 2010

Tutustuminen

Kävellen tutustuu uuteen ympäristöönsä kaikkein parhaiten. Kahden ja puolen tunnin aamulenkin aikana ehdittiin kiertää melkein koko kaupunki. Askelmittari kertoi, että matkaa oli taitettu 7,5 km. Luulenpa, että se pahus valehtelee – jaloissa on sellainen tunne, että katuja on rampattu yli 10 km ja vauhdin sekä käytetyn ajan perusteellakin laskien kävellyn matkan pitäisi olla ainakin 10-12 km.
Ei siis ole mikään ihme, ettei illalla jaksa lähteä ruokaa kovin kauas pyydystämään. Onneksi omassa hotellissa on ihan kelvollinen ravintola, jonka hintatasokin on kohtuullinen:

Alkupaloiksi: valkosipulileivät 2 €, kreikkalainen salaatti 4,50 €, tzadsiki 3,50 € (riittää kahdelle)
Pääruoaksi: leftiko 9 €, stifado 8 €, mousaka 6 €
Juomana: olut 0,5 l = 2,50 € talon viini, lasillinen 3,50 €


Stifado


Leftiko

Näiden lammasherkkujen valmistamisen nämä kreikkalaiset kyllä osaavat. Liha on herkullisen muhinutta ja mureaa eikä mousakaan kyllästy koskaan, vaikka sitä söisi joka päivä.
Nyt on riennettävä autovuokraamoon hakemaan omaa pientä Pandaa ja sitten kohti uusia seikkailuja.

--

perjantai 28. toukokuuta 2010

Onnistui !!!!

Silloin kun ottaa räkähalvan äkkilähdön, ei matkalta uskalla mitään luksusta odottaakaan. Niinpä 220 € / hlö maksanut reissumme on osoittautunut toistaiseksi hintaansa paremmaksi.

Olemme usein ostaneet koneesta exit-paikan, jossa koipiansa voi mukavasti liikutella. Nyt meitä odotti yllätys – saimme koneesta tilaamatta eturivin paikat ja tilaa runsaasti. Erittäin mukava purseri piti meille seuraa nousun ja laskun aikana ja lupasi tulla meitä noutamaan viikon päästä.

Saimme huoneiston Panorama hotellista Rodoksen kaupungista, eikä matkaa keskustaan ole kuin parisen kilometriä. Huoneisto on hulppean kokoinen kaksi huonetta, keittiö ja iso parveke, jossa kunnolliset kalusteet neljälle hengelle. Ilmansuuntakin on kuin tilattu; aamuaurinko ei häiritse aamiaisen nauttimista ja iltapäivällä saan vielä istua auringon lämmössä omalla parvekkeella.

Henkilökunta on todella mukavaa ja huomaavaista; "isäntä" puhuu melko hyvin suomea ja yrittää sitä ahkerasti joka kerta tarjota – no sehän sopii meille, kun joku näkee niin paljon vaivaa, että tätä meidän vaikeaa kieltämme jaksaa opiskella.

Nettiyhteyskin pelaa moitteettomasti ja mikä parasta – on ilmainen!!!!!

Nyt pitkälle lenkille Tuuliselle rannalle ja Ellin rannalle, sieltä uima-altaalle iltapäivää viettämään.


--

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Äkkilähtö

Kreikka on ihastuttava matkailumaa. Näin keväällä se on parhaimmillaan, kun kaikki on vielä kauniin vihreää, kun puut ja pensaat kukkivat runsasvärisen rehevinä. Meille oli varattu matka Rodokselle huhtikuun lopulle, mutta tuhkapilvi sekoitti suunnitelmat ja matkatoimisto palautti matkanmaksun. Nyt kun matkatoimistot ovat tarjonneet äkkilähtöjä pilkkahinnalla, huonoon kotimaan säähän kyllästyneinä selasimme nettiä ja onnistuimme saamaan todellisen äkkilähdön. Aikaa matkavalmisteluihin oli ruhtinaallisesti alle vuorokauden.

Tämä onkin todellinen seikkailu, kun emme tiedä vielä edes hotellin nimeä emmekä sitäkään, mihin päin saarta meidät majoitetaan. Joustavina ihmisinä asia ei niin suuresti meitä hirvitä; yhden viikon kestää heikommassakin majoituksessa, kunhan huoneistossa on oma lämmin suihku ja vessa. Tuskin paljon ehdimme hotellissa aikaa viettää, kun nähtävää on ensikertaa saarelle matkustavilla riittävästi.

Joskus aiemmin ei olisi tullut kuuloonkaan, että varaisimme valmismatkan Rodokselle. Ikäkö lienee pehmittänyt pään vai mistä johtuu, että nyt olemme kiinnostuneet matkustamaan tuonne aiemmin tutustumattomalle saarelle. Aikoinaan vietimme paljon kesälomia asuntovaunuillen pienessä Pefkohorin kylässä Halkidikin niemimaalla. Isäntämme Byron oli sitä mieltä, ettei Rodos ollut mitään Kreikkaa, vaan turistien valloittama saari. Lienee paljolti ollut oikeassakin, mutta nyt kun meillä on aikaa tehdä myös turistireissuja, ei Rodokselle meno mikään synti liene. Paljoltihan lienee kysymys omasta asenteesta, miten matkan kokee. Luultavasti Rodokseltakin löytää jotain aitoa, jos sitä etsii turistirantojen ulkopuolelta poissa väkijoukkojen jaloista. Ja näin keväällä omaa rauhaa löytää sellaisistakin paikoista, jotka ovat sesongin aikana turistien kansoittamia. No se selviää tuota pikaa!