Omatoimiretkeilyä

Aurinko paahtaa polttavana kirkkaalta taivaalta, autoradio suoltaa busukimusiikkia. Ikkunasta levittäytyy kuiva, punaruskean hiekan peittämä penger, jossa bouganviliat sinnittelevät valkoisina, punaisina ja hennon roosan värisinä runsaina kukintoina. Oliivipuut ja pinjamännyt tuovat oman värinsä paahtuneeseen maisemaan. Tunnelma on käsin kosketeltavan balkanilainen. Siinäpä puitteet lauantain omatoimiretkelle.

Kukkulalata aukeaa henkeäsalpaavan kaunis maisema Lindoksen kaupunkiin; valkohiekkaisen lahdenpoukaman yläpuolelle levittäytyy viehättävien valkoisten talojen rykelmä ja niiden yläpuolella komeilee vanha, suuri linnoitus. Keskipäivällä tienvarret ja parkkipaikat ovat täynnä vuokra-autoja ja busseja. Tänne meidän on tultava huomisaamuna, kun muut vasta heräilee sunnuntaiaamuun.

Pikkukylän leipomosta reppuun sujahtaa pari herkullisen tirisevää, juuri paistettua fetapiirasta, yksi pieni pizzanen ja pari kylmää Amstelia. Matkaa jatketaan turkoosin sinisen meren rantaa pitkin sopivaa lounaspaikkaa tähyillen. Ja löytyihän rannalta hiljainen, rauhallinen poukama. Kumollaan oleva valkoinen vene oli siellä meitä kutsuvasti odottamassa lounastamaan. Hiekka oli niin polttavan kuumaa, että tuntui kuin kiuaskivillä yrittäisi kulkea. Sandaalit oli pakko pitää jalassa. Eipä siihen tehnyt mieli mahalleen heittäytyä aurinkoa ottamaan. Onneksi lauha tuuli teki olon muutoin siedettäväksi.