Akropoli

Kun on omatoimimatkalla, joutuu toimimaan itse itselleen matkaoppaana, joka vie kiinnostaviin paikkoihin ja selittää kohteen syntyä ja historiallisia tietoja. Sunnuntairetkeksi suunniteltua Lindoksen Akropoliin tutustumista varten haettiin aamulla netistä taustatietoa, jotta linnoituksesta olisi elävämpi kuva, kun sitä paikanpäällä päästäisin ihmettelemään.

3000 vuotta vanha Akropolis on vaikuttava kokemus. Helteessä kuljettu matka läpi valkoisten basarikujien ja kiiltäviksi kuluneiden kiviportaiden on vaivansa arvoinen. Harvoinpa sitä pohjoismainen kulkija kohtaa niin vanhaa kulttuuria. Pakostakin tulee miettineeksi silloisten ihmisten elämää linnoituksen suojissa – oliko linnoituksessa tuolloin häärivä kolmikymppinen asukas jo harmaahapsinen vanhus, miten sukupuolten välinen tasa-arvo oli toteutettu, vai oliko naisilla mitään asemaa?

Retken ajoitus aamuhetkeen osui nappiin, turistiruuhka tuli vasta poistumisportilla vastaan.

Pefkoksen kylästä löytyi rauhallinen poukama, jonka aurinkotuoleihin jäimme siestaa viettämään. Lienee päivän D-vitamiinitarvekin tullut tyydytettyä moninkertaisesti, kun keskipäivän paahteessa ihoa rannalla säteilytti. Ja onhan ruskea ihra paljon esteettisempi silmälle kuin valkoinen silava.

Pieni sisäinen kaloriniuhottaja ummisti silmänsä, kun lounaaksi maiskuteltiin rantakuppilan räiskäleitä pekoni-, sipuli-, tomaatti-, paistettu muna- ja kinkkutäytteellä.

Selvästi ilmanala on nyt täälläkin muuttumassa ”kesäiseksi”. Illalla vielä puoli kahdeksan aikaan parvekkeen lämpömittari näytti yli 30 astetta. Kotoa mukaan otetulla hyttyskarkottimellakin oli yöllä käyttöä, kun helteen myötä nuo inisijätkin tunkivat sisätiloihin.