Sisäänheittäjät

Aamulenkillä on mukavaa kulkea Vanhan kaupungin rauhallisia ja sokkeloisia kujia, mutta auta armias, kun ilta koittaa! Meno on kuin Baabelin pidoissa. Ravintoloiden sisäänheittäjät näyttävät ihan mielipuolisilta asiakkaita pyydystäessään, niin että maalaistyttöä ihan hävettää moinen käytös. Varsinkin keskusaukiolla ja St. Catherinen-aukiolla näiden markkinamiesten kisaaminen näyttää olevan kovaa taistoa leivästä.


Kun todettiin yhtenä iltana, että ruokalistan hinnat Catherinen aukion laidalla olevassa ravintolassa eivät olleet ihan päätähuimaavat, niin päätettiin jäädä sinne illastamaan. Vanhasta kokemuksesta viisastuneina juomia tilatessamme kyselimme ”ison kaljan” kokoa ja moneen kertaan tolkutimme, että puolen litran tuoppi riittää. - No siinä se juju taas oli;  jos ruoan hinta olikin ihan ok, niin juomassa siellä taas "kusetettiin"!!! Meille kannettiin eteen litran lasisaappaat hinnakasta ohrapirtelöä. Ei ne St. Catherinen-aukion kuppilat näytä tuntevan litraa pienempää tuoppia.

Jälkiruoalle haluttiin lähteä sitten toiseen baariin. Muutaman askelen päässä, samaisella aukiolla, huomattiin kutsuvan näköiset, pehmustetut laiskan linnat, joissa olisi mukavaa istuskella ohikulkijoita tölläämässä. Sisäänheittäjä oli erimieltä. Väenväkisin tuo urho yritti saada meidät kiipeämään yläkerran patiolle. Siinäpä menetti neljä potentiaalista asiakasta, kun ei suostunut kuuntelemaan asiakkaan toiveita. Mehän äänestettiin kantapäillämme ja ukko jäi katsomaan perään.