"Ihmisiä on kuin muurahaisia, ne loputonta polkuansa taivaltaa". Täällä kaukana kotoa, Aasian ihmisvilinässä nuo Veikko Lavin laulun sanat alkoi jostain syystä pyöriä mielessä. Meille pohjoisen ihmisille, jotka eletään harvaan asutussa maassa, tekee joskus oikein hyvää joutua tälläiseen ihmisvilinään ja tungokseen. Ihmisiä vilisee kuin muurahaisia joka paikassa ja kotimaan liikenneruuhkatkin näyttää täältä katsoen kovin vaisulta.
Meille tyypillinen kainous ja oman reviirin vahtimisen tarve karisee, kun astuu täpötäyteen minibussiin. Pienten ja sirojen thaimaalaisten keskellä olo on kuin norsulla lasikaupassa - siinä tuntee itsensä liian pitkäksi, liian paksuksi ja liian kömpelöksi. Paljon auttaa tuon ujostelun karistamisessa näiden uteliaiden ja välittömien ihmisten rento asenne ja auttamisen halu.
Jos yhteistä kieltä ei tahdo löytyä, on käsillä puhumisen taidolla kysyntää. Oman räätälini innostusta suomenkielen oppimiseen jaksan päivittäin hämmästellä. Hänellä on nepalilais-thai-suomalais-englantilainen sanakirja, josta hän opiskelee sanoja ja kyselee niiden oikeaoppista ääntämistä. Innostuksen täytyy olla aitoa, kun hänellä on viitseliäisyyttä istua iltaisin pikku kirjoineen hotellimme edessä meitä odottelemassa ja uusia juttuja kyselemässä. Ymmärtäisin, että jonkun muun puhutumman kielen opiskelulle voisi olla kysyntää kaupallisessa mielessä, mutta kun meitä suomalaisia on niin vähän, ei tuo innostus selity rahallisen hyödyn tavoittelullakaan. Ehkäpä hän on vain halunnut ottaa harrastuksekseen ja mielenkiinnon kohteekseen mahdollisimman harvinaisen ja vaikean kielen.
Meille tyypillinen kainous ja oman reviirin vahtimisen tarve karisee, kun astuu täpötäyteen minibussiin. Pienten ja sirojen thaimaalaisten keskellä olo on kuin norsulla lasikaupassa - siinä tuntee itsensä liian pitkäksi, liian paksuksi ja liian kömpelöksi. Paljon auttaa tuon ujostelun karistamisessa näiden uteliaiden ja välittömien ihmisten rento asenne ja auttamisen halu.
Jos yhteistä kieltä ei tahdo löytyä, on käsillä puhumisen taidolla kysyntää. Oman räätälini innostusta suomenkielen oppimiseen jaksan päivittäin hämmästellä. Hänellä on nepalilais-thai-suomalais-englantilainen sanakirja, josta hän opiskelee sanoja ja kyselee niiden oikeaoppista ääntämistä. Innostuksen täytyy olla aitoa, kun hänellä on viitseliäisyyttä istua iltaisin pikku kirjoineen hotellimme edessä meitä odottelemassa ja uusia juttuja kyselemässä. Ymmärtäisin, että jonkun muun puhutumman kielen opiskelulle voisi olla kysyntää kaupallisessa mielessä, mutta kun meitä suomalaisia on niin vähän, ei tuo innostus selity rahallisen hyödyn tavoittelullakaan. Ehkäpä hän on vain halunnut ottaa harrastuksekseen ja mielenkiinnon kohteekseen mahdollisimman harvinaisen ja vaikean kielen.
Katso Thai-sivustoni vinkit ja matkakertomukset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen tätä mieltä!