perjantai 17. tammikuuta 2014

Luostarin puutarhassa

Joskus ei itsekään ihan ymmärrä tekosiaan, joihin ryhtyy tai mikä on motiivi niiden takana. Yksi sellainen koettiin eilen, kun vaellettiin korkealle kukkulalle Hua Hinin ulkopuolella. Liekö kyseessä ollut omien rajojen kokeileminen - sen verran rankalta yli kahden tunnin patikointi todella jyrkässä ja pitkässä mäessä tuntui.

Kun matkalla yllätti hätä, haettiin helpotusta tilanteeseen temppelialueen vessasta. Temppelin koiralauma ei ilahtunut tunkeilijoista, jotka haukunnasta piittaamatta tunkeutuivat heidän reviirilleen. Yksi hirvitys, jonka pennut leikkivät vähän matkan päässä, oli niin röyhkeä, että näykkäisi takaapäin pohkeeseeni. No onneksi mitään avohaavaa ei syntynyt; pieni hampaanjälkimustelma paranee kyllä pian.

Samalla reissulla käytiin täydentämässä kinkku- ja makkaravarastoja "All in Hua Hin"-ravintolassa ja varaamassa pöytä neljän hengen illalliselle. Ravintolasta on tullut niin suosittu, että ilman varausta sinne lienee turhaa yrittää, varsinkaan illallisaikaan. Jälkiruoka nautiskeltiin "torrstai-jazzeissa".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen tätä mieltä!