Rukouskutsu

Voi miten hirvittävän suuri ero uskonnon läsnäololla on idän ja lännen välillä. Meille paatuneille luterilaisille kirkossakäynti tarkoittaa lähinnä joulun jumalanpalveluksia tai ulkomaanreissuilla uteliaisuudessa eksoottiseen pyhättöön piipahtamista.

Toisin on islamilaisessa maailmassa. Moskeijoiden verkosto tuntuu niin tiheältä, ettei kenenkään korvilta voi mineraatista viidesti vuorokaudessa kaikuva rukouskutsu jäädä kuulematta. "lomakotimme" on kahden moskeijan vaikutuspiirissä ja "kilpalaulantaa" ei mitenkään voi olla noteeraamatta. Jopa aamulla klo 4:30 kaikuva pitkä rukouskutsu tunkee makuuhuoneeseen niin voimakkaana, että makoisa unikin siitä häiriintyy. Onneksi aamuyön unia on kuitenkin pystytty jatkamaan, kun meidän ei tarvitse muslimien tapaan nousta rukousmatolle kumartamaan kohti Mekkaa ja lukemaan aamun rukouslitaniaa.

KATSO

rukouskutsu

Suvaitsevaiset muslimit

Turkin turistikohteissa kokee islaminuskoisen väestön ja länsimaisten turistien rinnakkainelon ristiriidattomaksi. Suhtauduin hiukan epäillen tuohon käyttäytymiseroon, kun matkattiin pois länsimaisesta eteläisestä Turkista.


Ehkä naisten pukeutumisessa lienee se silmiinpistävin ero, kun siirrytään pois rannikon turistikeskuksista. Vaikka olin pukeutunut puolihameeseen, joka paljasti sandaaleihin upotetut paljaat jalat, enpä joutunut täälläkään kivitetyksi. Ehkä vika oli omassa päässäni, kun tunsin itseni alastomaksi joutuessani keskelle hunnutettua naislaumaa museon vessassa. Päinvastoin - sain osakseni ystävällisen kohtelun, kun eukot kilpaa luopuivat omasta jonotusvuorostaan ja osoittelivat minua astumaan koppiin.

Museon puistossa kaunis, nuori, huiviin sonnustautunut äiti lapsineen istahti puiston penkille viereemme. Täysin luontevasti hän tarjoili suolakeksejä avaamastaan paketista myös meille vieressä istuville turisteille. Pieni ele, mutta silti niin mieltä lämmittävä.

Iltapäivän auringossa hotellin uima-altaalla katselin mielenkiinnolla kolmea muslimipariskuntaa lapsineen. Naiset olivat pukeutuneet pitkiin, peittäviin vaatteisiin ja miehillä oli yllään normaalit uima-asusteet. Naiset istuivat varjossa allasbaarin nurkassa lapsiaan kaitsemassa, kun miehet loikoilivat aurinkotuoleissa bikiniasuisten pohjoismaalaisten joukossa. Suvaitsevaisuutta osoittivat molemmat, kun eivät antaneet ilmeelläkään länsimaisen kulttuurin häiritä päivittäistä eloaan ja omia rutiinejaan.