Madeiralla

Jos paahtavan helteistä rantalomaa haaveilee, ei Madeira ole se oikeaan osunut kohde. Jylhästä luonnosta ja rikkaasta kasvustosta pitävälle saari on oikea aarreaitta. Olimme täällä Madeiran saarella edellisen kerran neljä vuotta sitten helmikuussa ja ihmeteltiin sumuista ja kosteaa keliä - eipä niitä täysin aurinkoisia päiviä näin syyskuussakaan kovin monta koettu kahden viikon reissulla.
Ei sitä reissuun lähtiessään aina osaa kuvitella tuntemuksiaan ja halujaan paikan päällä - vuoristossa risteilevät levadat olivat useimmiten kosteita ja paksun sumun peitossa. Sade ja tihku teki kulkemisesta epämiellyttävää, joten kotoa mukaan otetuilla teleskooppisauvoilla ollutkaan käyttöä - siinä ne meidän parvekkeella nököttivät koko loman ajan ja reissun lopussa jätettiin kierrätykseen, jos niille vielä löytyisi joku reippaampi omistaja. Itse oltiin tällä matkalla sen verran mukavuudenhaluisia, että matkaa taitettiin vuokra-autolla huristellen ristiin rastiin saarta.
Tule katsomaan ja lukemaan reissukokemuksia Madeiran-sivuilleni.

Tie kutsuu kulkijaa

Mikä saa ihmisen hylkäämään oman kotinsa turvaisat olot ja lähtemään oudoille teille seikkailemaan. Eikö olisi paljon parempi nauttia seesteisistä eläkepäivistä tutussa ympäristössä, kuin vaihtaa ilta illan jälkeen majapaikkaa, tuskailla navigaattorin ja kartan kanssa perille pääsyn vaikeutta?

Onneksi meitä on kaksi samanlaista hörhöä, joille on jäänyt nuoruusvuosien menohalut päälle. Silloin aikoinaan liikuttiin auto-vaunu-yhdistelmällä kesäisin pitkin poikin Eurooppaa - nyt asuntovaunun vetäminen ei enää houkuta, joten majoitus on vaihtunut hotellihuoneisiin, joiden varaaminenkin käy kätevästi mukana kulkevalla iPadilla.

Edessä neljän - viiden viikon seikkailu. Mitä tuonee tullessaan? Kaikista kommelluksista ja kohelluksista raapustan tarinaa varmaan päivittäin päiväkirjassani.

Pakkaamisen tuskaa

Matkan suunnittelu ja tulevan seikkailun odottaminen on mukavaa, mutta se pakkaaminen!!! Huolehtivana ja täydellisyyteen pyrkivänä ihmisenä yritän muistaa ja ottaa huomioon kaikki mahdolliset tarpeet matkan ajaksi.

En tiedä miten muut ihmiset tämän matkustamisen ikävimmän vaiheen hoitavat, mutta itse olen kehittänyt vuosien saatossa itselleni yleispätevän puutelistan, jota matkan luonteen ja paikan huomioiden muuntelen sitten kulloiseenkin tarkoitukseen sopivaksi.  Helpottaahan sekin jo hiukan suunnittelua, kun kaikkea ei tarvitse lähteä ihan perusteistaan asti miettimään.

Kaikkein mukavinta olisi, jos voisi edellisen matkan päätteeksi jättää kaiken pikkukrääsän paikalleen laukkuihin, pestä matkavaatteet ja viikata nekin sinne matkalaukkuun seuraavaa matkaa odottamaan. Taidanpa vielä joskus kokeilla käytännössä tätä loistavaa pakkaamisideaani. Pientä esimakua hommasta onnistuin saamaan, kun Turkin reissulta palattua ei tavaroita purettukaan kodin hyllyille, vaan annettiin niiden rauhassa lojua olohuoneen sohvanurkkauksessa odottamassa viikon päästä alkavaa uutta matkaa. Voin taata, että onnistuu, jos kaaokselta pystyy ummistamaan silmänsä!

 

 

Tässä linkki tulostettavaan pakkauslistaan

muille pakkauskammoisille kanssasisarille ja -veljille.



Turkkilaista myyntikikkailua

Arabialaisen kauppatavan kuviot pakkomyynteineenhän jo tunnetaan, mutta tämänkertainen hotelliin tulo ja hotellipalveluiden myynti sen yhteydessä oli vielä kokematta.
Kun viimein väsyneinä ja unisina päästiin aamutunneilla oman hotellin aulaan, ei ajatuksissa pyörinyt muu, kuin päästä kiireen vilkkaa painamaan pää pielukseen. Toisin kävi! Hotelissa oli keksitty oivallinen keino myydä lisäpalveluja, jotka eivät kuuluneet matkan perushintaan (aamiainen, ilmastointi, tallelokero, internet) puolinukuksissa oleville asiakkaille. Useimmiten ison ryhmän hotelliin majoitus sujuu nopeasti, kun respaan jätetään passit ja saadaan huoneen avaimet ilman sen kummempia seremonioita. Nyt meidät istutettiin nojatuoleihin juomaan mehua ja vuorotellen kutsuttiin tiskille sisään kirjaukseen, jossa jokaiselle noita lisäpalveluja innolla tyrkytettiin.
Inernet-yhteys oli jo kotona mietitty hankittavaksi, mutta se ilmastointi ja tallelokero myytiin meille väsyttämistekniikalla. Tuskin niitä olisi edes hankittu, jos meillä olisi ollut tilaisuus harkita asiaa aamuun asti: tallelokero on liian pieni esim. iPadin säilyttämiseen ja hiukan vanhanaikainen (toimii avaimella), ilmastointia ei tähän aikaan vuodesta tarvitse käyttää yöllä ja päivällähän me ei hotellihuoneissa oleskella. Niinpä sain ajatuksen, että sillähän voisi yrittää saada lämpöä yöksi lisää makkariin, kunhan ensin saadaan se yleensä pelaamaan.
Internet-yhteyden kanssa täällä on aina ollut ongelmia, joten en yhtään ihmettele, ettei sitä vielä loman ensimmäisenä päivänä onnistuttu omaan huoneeseen saamaan. Mies onnistui pääsemään nettiin iPadilla illalla parvekkeella istuskellessaan. Kovin on hankalaa, jos yhteys pelaa vain parvekkeella, vaikka sitä markkinoidaan omaan huoneistoon kuuluvaksi ja palvelusta joutuu myös maksamaan. - Ei kovin hyvää palvelua!

Turkin kesään mieli halajaa

Kun meillä kärvistellään koleassa kevätsäässä ja odotellaan kesän saapumista, kulkevat turkkilaiset jo mitä kauneimman kesän keskellä. Sinne lämpimille, aurinkoisille kaduille ja rannoille mieli halajaa joka kevät.
Niinpä saatiin taas päähänpisto kotoisalla lenkkipolulla, että näitä lenkkejä voisi taivaltaa mukavimmissa olosuhteissa. Niinpä kotiin palattua syöksyttiin nettiin etsimään sopivaa äkkilähtöä - mitä nopsempaan lähtö olisi tarjolla, sitä parempi. No muutama päivä on nyt odoteltu matkaan pääsyä ja huomenna meidän pitäisi sitten olla Alanyan katuja tallaamassa.

Viikon tempaisu kesämaisemiin tuntuu ihan sopivalta, kun tiedossa on pian alkava pidempi autoreissu eteläiseen Eurooppaan. Lisäksi Alanya on tullut jo niin tutuksi, että sinnehän lähtee kuin toiseen kotiinsa. Tuskin sieltä mitään uutta ja ihmeellistä löytyy - lepo ja aurinko lienee sitä parasta antia, jota nyt juuri sielu kaipaa!

Oiva veikkonen

Meitä Hua Hinistä Bangkokiin kuljettanut taksimies oli oiva veikko - kertoili, että hänellä on ollut suomalainen ystävä, jolta hän on oppinut suomenkieltä. Englantiakin hän puhui melkoisen selvästi, joten vitsaileminen siten onnistui ihan hyvin.


Kun hän oli joskus sanonut ystävälleen, että halusi vielä viedä tämän syömään thai-ruokaa, oli vastaus selvällä suomen kielellä "Eikä perkele". Kun thai-ihmisillä tuo R-kirjaimen sanominen on hiukan vaikeaa, kuulosti voimasanan käyttö hänen suussaan todella hassunkuriselta.

Tietysti hän halusi esitellä koko suomen kielen taitonsa repertuaaria, joista maukkaimpina jäi mieleen:

"Ei hätää, kuu paistaa jo"

"Rakastan Sinua, älä anna minkään tulla meidän rakkautemme väliin"
Kun meille varatun hotellin löytäminen Bangkokista oli lievästi sanottuna työlästä ja kun hän viimein ilman navigaattoria onnistui pääsemään perille, totesi hän iloisesti "NO PERKELE".

Ruoan hinta

Mielikuva Thaimaasta erittäin edullisten hintojen maana on iskostunut rantakrääsän ja ravintolahintojen perusteella. Eihän turisti paljonkaan jää tutkailemaan ruokatarvikkeiden hintoja kaupassa, kun hotellissa asuessa ei sellaiseen ole tarvettakaan.

Nyt kun laitamme itse aamiaisemme ja joskus, kun ei haluta lähteä illalliselle ravintolaan, on ruokatarvikkeiden hintoja tullut vertailleeksi omiin kotimaan hintoihin. Selvästi huomaa, että omista länsimaisista ruokailutottumuksistamme joudumme pulittamaan aikamoisen paljon enemmän kuin aasialaisesta ruoasta. Riisi ei täällä paljon maksa (0,50 € / kg), mutta juusto (17 € / kg) ja kinkku (13 € / kg) ovatkin sitten jo sitä turistien evästä, joista joutuu maksamaan enemmän.

Ravintolassa aterioidessa hintaero kääntyykin thai-ruoan eduksi.  Millaisen illallisen Suomessa saa kahdelle 12 eurolla juomineen? Keskitason ravintolassa  "Onn Onn Cornerissa" tuolla rahaalla sai: lasillisen punaviiniä, 2 isoa pulloa (0,64 l) Chang-olutta, alkupalaksi kevätkääryleitä, annoksen kanaa cashew-pähkinöillä ja annoksen naudanlihaa & nuudeleita. Annosten kokokin oli riittävän suuri täyttämään nälkäiset vatsat.

Lisää ruokahinnoista : Thaimaan ruoka