Mielenosoitukset

Taisipa tulla jännitystä meidänkin elämään, kun mielenosoittajat ovat uhanneet sulkea kaikki Bangkokiin johtavat sisääntulotiet kahdeksi viikoksi. Eihän ne kärhämät tänne Hua Hiniin mitään vaikuttane, mutta kun meillä oli suunnitelmissa mennä ensi viikon keskiviikkona bussilla Bangkokiin ja yöpyä hotellissa ihan kaupungin keskustassa, jonne on nyt juuri varoitettu menemästä.

Toivottavasti Bangkokin lentokentälle pystyy liikennöimään, niin että voitaisiin mennä ystäviä vastaan 23.1. Ja hakea heidän mukanan tuoma uusi fläppäri. Koneeni on ollut kyllä jo valmiina, mutta sen tänne Thaimaahan saamisessa on ollut ongelmia. Kuriiripalvelujen kautta sen olisi tietysti saanut pika-pikaa, mutta 587 € on mielestäni liian rasvainen hinta kuljetuksesta ja lisäksi minun olisi pitänyt tehdä tulli-ilmoitus Thaimaan viranomaisille. Nyt sitten jännitetään, onnistuuko tämäkään "ystävänpalvelus"-projekti.

Kotoisasti

Kun on reippaillut paahtavassa helteessä keskellä päivää kaupungilla yli kuusi kilometriä, ei illalla ole enää haluja lähteä hakemaan ruokapaikkaa. Niinpä napattiin paikallisen "Anttilan" (keskustan tavaratalo) pakastinaltaasta valmiiksi maustetut jauhelihapihvit ja hyllystä Cambellsin herkkusienikeittopurkki, joista pappa-Ahokas loihti omassa keittiössä maukkaan illallisen.

Koti-illasta nautittiin väsyneitä jalkojaan lepuutellen ilmastoidun makkarin sängyllä katsellen iPadista "Hyviä ja huonoja uutisia", PS:sää ja vanhaa Mattlockia. Mitäpä muuta sitä vanhat ihmiset elämältään kaipaisivat!

Tervehdys - sawadekaa

Voi miten paljosta meidän tulisi olla kiitollisia, kun eloa ja oloa vertaa täkäläisten vähävaraisempien ihmisten arkeen. Aamulenkillä suunnistettiin pois pääkadun varrelta kanavan penkalle, jota kulkien saatiin katsella paikallisten asumuksia ja aamutoimia. Eipä siellä peltihökkeleissä taida olla ilmastointia ja hyttysetkin varmaan niihin kokoontuvat sankoin joukoin illan hämärtyessä. Ja kuitenkin kaikesta huolimatta asukkaat näyttivät iloisilta ja huutelivat meille "hyvät huomenensa".

On siinä suuri ero siihenkin pohjoisen ärripurriin, jonka uutisoitiin perustuslain nojalla kieltävän naapureitaan tervehtimästä häntä - hui, onhan se ihan kamalaa kotirauhan rikkomista! Taitaisipa se ihminen täälä Thaimaassa saada "kakkahalvauksen" näiden ihmisten ylenpalttisen ystävällisyyden keskelä. HUH - nehän tulee ihan lähelle, taputtelee ja huomioi sinut joka kääntessä!

Cha Amin seikkailu

Reippain ja avoimin mielin kun kulkee, voi päivästään tehdä mukavan seikkailun. Mies oli aiemmin huomannut paikallis-lava-autobussissa, että hintalapussa mainittiin hinta (20 batia) Hua Hinin lentoasemalle saakka - matkaa meiltä n. 16 km. Sehän piti kokeilla!

Yhdellä eurolla me kaksi siis huristeltiin läpi kaupungin, ohi kuninkaallisen palatsin lentoasemalle saakka, jossa hypättiin pois kyydistä. Kun vesipullo oli hankittava matkaevääksi, poikettiin paikalliseen kuppilaan, jossa koulupoika toimitti meille tulkin virkaa.

Siihen tien varteen jäätiin odottelemaan jotain bussia, joka veisi meidät Cha Amiin. Peltimajasta tuli heti ukkeli, joka lupasi viedä meidät perille 300 batilla - n. 7 eurolla. No hypättiinpä kyytiin siihen vanhaan taksiin. Kun paikkaa ei tunneta kovin hyvin (eikä tainnut tuntea kuskimmekaan) jäätiin pois kyydistä jossain pienessä keskustassa???!!!! Siitä sitten talsimaan kohti oletettua rannan suuntaa. Huh huh - hiki lensi ja tietä riitti, muttei rantaa vaan näkynyt.

Onneksi yksi taksi pysähtyi kohdalle ja pelasti meidät kyytiinsä. Sinne varsinaiseen Cha Amin keskustaan oli matkaa vielä 10 km!! Olisi siinä muutama hikipisara puserrettu, jos olisi tallattuja matka jalkaisin!!!

No kaikella on tarkoituksensa - taksikuski puhui hyvin englantia ja osasi opastaa meitä, miten meidän tulee toimia siten, kun ollaan lähdössä bussimatkalle Rayongiin.

Hammaskeijut

Harva turisti keksii viihdykkeekseen hammaslääkärin tuolissa viruminen. Nautiskelun eilen suu ammollaan tuosta huvituksista yli kaksi tuntia. Mitäpä sitä ei nainen (vanhakaan) tekisi ulkonäkönsä hyväksi?

Nyt on rouvalla suussan kaksi "uutta" hammasta.  Leukaluut siinä hommassa väsyi niin, että en halunnut samaa hommaa tälle päivälle, vaan tapaan tohtorin ensi tiistaina, jolloin laitetaan kaksi hammasta lisää. Tiedossa on siis taas kahden tunnin mukava istunto.

Tästä lystistä joudun pulittamaan n. 400€. Summa on mielestäni kohtuullinen, kun kotona vastaavasta hoidosta olisin joutunut maksamaan ainakin tuplasti.

Pakkaaminen

Tämä on vastaus ystävän viestiin, jonka hänelle tänään lähetin (ovat tulossa Thaimaahan kolmen viikon päästä). Mielestäni tämä on yleispätevää juttua kaikille matkatavaroiden kanssa tuskaileville.

Siellä kotona matkatavaroita paikatessa on vaikeaa kuvitella, miten vähillä asuilla täällä pärjää. Oman haasteensa pakkaamisen tekee lentoyhtiöiden matkalaukun painorajaa. Meillekin tuli yllätyksenä, kun Finair oli muuttanut painorajojaan siten, että yksi laukku saa painaa 23 kg (entisen 32 kg:n sijaan). Siinäpä me lähtöselvityksessä sitten vekslattiin tavaroita laukusta toiseen, ettei jouduttu maksamaan kallista lisämaksua.

Vaikka olisi miten paljon kokemusta reissaamisesta, aina sinne matkalaukkuun kertyy vaatteita, joita ei sitten täällä helteessä haluakaan käyttää. Ja naisellisesti sitä retkahtaa kuitenkin ostamaan rantakauppiailta bikineitä ja mekkoja, kun eivät maksakaan juuri mitään! Vielä en ole sortunut houkutuksiin, vaikka silmät ovat bongannetkin muutaman kivannäköinen hellemekon. Uudet bikinitkin aion hankia, kun ärhäkkä aurinko on haalistunut nykyiset haljun väriseksi.

Venäläistä inttämistä

Olen luvannut itselleni, etten vaivaudu enää rääppimään itänaapurin toilailuja, mutta raapaisemaan nyt kuitenkin.

Hotelli sailomin puutarhassa on suuri kaunis ravintola, joka rajoittuu ranta-alueeseen. Suosittuja ovat tietenkin reunimmaiset rannan puolella olevat pöydät, joihin päästäkseen on tehtävä varaus etukäteen. Niinpä istuttiin kiltisti keskellä ravintolaa ja seurattiin näytelmää, jonka venäläinen seurue meille tarjoili.

Kolmen miehen ja kahden naisen ryhmä huomasi tuon halutun istumapaikan, jonka pöydällä seisoi varattu-lappu. Pitkään heille sai tolkuttaa, ettei paikka ollut heitä varten. Niinpä he poistuivat paikalta, kun muut paikat eivät kelvanneet. Vähän ajan päästä he palasivat kuitenkin inttämään samasta asiasta. Kun henkilökunta oli kuitenkin tiukkana, ei siinä auttanut muu kuin hyväksyä pöytä pihan perältä. Ihan riittävän "hieno" sijoittaminen seuralle, jonka äijät kävivät ostamassa juomat lähikaupasta ja kantoivat ne muovikassissa pöytäänsä!