Ravintolan töppöily

Joskus olen jäänyt ravintolassa ilman illallista, kun muulle seurueelle on kannettu pöperöä pöytään (Kuressaaressa).  Kyllä siinä helposti mukavan illan tunnelma latistuu, kun tilaamaansa ruoka-annosta joutuu anelemaan ja rukoilemaan; vaatiminen ei tuossa tilanteessa olisi hyvä ratkaisu.

Ei mennyt ihan putkeen eilinen synttäri-illallinenkaan. Luottamus tutun saksalaisravintolan taattuun palvelun laatuun koki kolauksen, kun mikään ei tuntunut oikein toimivan. Tarjoilijaa saatiin odotella heti alkuunsa tilausta ottamaan; myös ruokaa sai odotella pitkään ja viimein pöytään tuotiin vain mieheni annos, itse sain jäädä vielä odottelemaan. Kun viimein pitkän odottamisen jälkeen sain annokseni pöytään (mies oli jo ehtinyt syödä omansa), oli tilaamieni maalaisperunoiden sijaan läntätty lautaselle perunasalaattia. Annokseen listan mukaan kuuluvaa salaattiannosta ei myöskään näkynyt ei kuulunut - lieneekö se perunasalaatti hoitanut sitä salaatin virkaa?

Suomalaiseen nöyrään tyyliini, en tehnyt asiasta suurta numeroa, ettei kantapöydässään istuva saksalainen isäntä olisi hurjistunut parastaan yrittävälle tarjoilijaparalle. Sen verran asia kuitenkin jäi närästämään, että jälkeemme jäi köyhän näköinen tippikori.