Mummona muisteltavaa

Kun maailmalla liikkuu ja sen ihmeitä omin silmin katselee, haluaisi kaiken saada mahdollisimman aitona tallennettua mukanaan raahaamiinsa laitteisiin (kameraan, iPadiin....). Tosiasia on vielä tänä päivänä, ettei niistä kuvista ja videoista saa kuin kalpean aavistuksen siitä mitä paljaalla silmallä on katseltu ja koettu. Parhaani mukaan yritin koota viimeisimmän Turkin reissun tunnelmat "yksiin kansiin", joita sitten "mummona" voin katsella ja matkaa muistella - ja ehkä joku vastaavaa matkaa suunnitteleva pääsee tekemään nojatuolimatkan jo etukäteen haluttuihin maisemiin.



Vieläkö on kesää jäljellä?

Ehdittiinpä juuri ja juuri asettua aloillemme leppoisia syyspäiviä viettämään, kun tuo netin pahus viekoitteli taas hylkäämään lämpimän kodin ja lähtemään teille tuntemattomille. Jo kauan on ehditty katsella tuonne Loutrakin suuntaan, mutta aina on joku ehtinyt napata matkan nenämme edestä. Nytpä oli hiirikäsi vikkelämpi ja taas oli päätös äkkilähdöstä hetkessä mietitty.

Loutrakin pikkukaupunki ei ole niin tunnettu lomakohteena kuin Kreikan saaret, mutta on matkaoppaiden mukaan ateenalaisten oma lomasuosikki. Ehkä siellä kohtaa vielä aidon kreikkalaisen tunnelman. Netissä surffaillessa löysin kuvia pitkästä upeasta rantakadusta, joka jo nyt houkutteli kulkemaan aamulenkkiä joko pitkin jalkakäytäviä tai rannalla ihan veden rajassa. Keskiviikkona 13.10. päästään vihdoin päiväretkelle Ateenaan, joka on vain 80 kilometrin päässä Loutrakista. Ateenaan on ollut tarkoitus mennä jo monta kertaa, mutta kesän helle on kypsyttänyt matkalaiset jo ennen kaupungin portteja. Nyt ei tuo säätila ole varmaan pilaamassa tätä iloa; ellei sitten satu satamaan ihan kaatamalla!

Tallelokero

Olen monasti naureskellut, kun matkaopas kotimatkabussissa kyselee, että "onhan avaimet palautettu ja tallelokeron tavarat mukana". Ketä on nuo huupelo-ihmiset, jotka jättää tallelokeronsa tyhjentämättä. Nytpä tiedän tarkalleen, millaiselta näyttää moinen taliaivo!
Meillä oli huoneessa numerolukollinen tallelokero, jonne heti loman alussa laitettiin passit, liput, kotiavaimet ja frouvan lompakko (ettei luottokortti olisi varkaiden tavoitettavissa). "Hulda Huoleton" kuljeskeli koko loman rallatellen ilman tuota lompakkoa, koska mies kulki perässä ostoksia maksamassa. Perin kätevää ja huoletonta!
Viimeinen lomapäivä - tultiin hyvissä ajoin päivällä altaalta kamoja kasailemaan ja laukkuja pakkailemaan. Mies otti passit ja liputkin jo valmiiksi pöydälle tallelokerosta. Aamulla huoneesta lähtiessä varmistettiin, ettei mitään tärkeää, meille kuuluvaa jäänyt lojumaan majapaikkaan. Katsoin, että lokeronkin ovi oli lukitsemattomana ja oletin ilman muuta sen olevan tyhjänä.
Lentokentällä juttelin kumppaneille, että "toivottavasti ei ole kaatosade, kun laukkujamme kotiovelle raahaamme". Silloin iski paniikki! Missä ovat kotiavaimet? Samassa muistui mieleen myös lompakko ja ennen kaikkea luottokortti! Siinä sitten yritettiin miehen kanssa kelata edellispäivän tapahtumia ja muistella, oliko avaimet mahdollisesti joutuneet matkalaukkuun, joka oli jo matkalla lentokoneen ruumaan.
Onneksi koneen lähtöön oli vielä aikaa ja matkaoppaaseen saatiin yhteys puhelimitse. Hän lupasi selvittää asiaa hotellin kanssa ja pyysi soittamaan jonkin ajan päästä, kun on ehditty tarkistaa huoneemme lokero. Että voikin olla pitkiä nuo odotuksen minuutit! Helpotus oli valtava, kun saatiin kuulla, että avaimet ja lompakko olivat löytyneet tallelokerosta ja saisimme ne kuriiripostina kotimassa matkatoimistosta.

"Ylpeys käy lankeemuksen edellä". Hävettää - nyt en enää naureskele nuijille, jotka tarvitsee oppaan osatakseen pitää tavaroistaan huolen!

Hukassa olleet kamat saatiin taas omaan haltuun kuuden päivän päästä. Kiitos ihanat matkatoimistoihmiset!