maanantai 28. marraskuuta 2011

Heitteillejätetyt

Kaikki eivät ole vielä siirtyneet itsepalveluaikaan, eivätkä halua järjestää netin kautta omatoimimatkaa, joten matkatoimistoilla on kysyntää.

Karmaisevalta tuntuu vanhemman, kielitaidottoman pariskunnan matkaseikkailu ja kohtelu, jonka he saivat Finnmatkojen Hua Hinin valmismatkan ostettuaan. Meille he kertoivat, että olivat joutuneet hankkimaan itse taksikyydin Bangkokin lentokentältä Hua Hiniin (230 km). Kohteessa ei ollut suomenkielistä opasta; sentään heille oli annettu kännykkänumero, johon voi soittaa, jos hätä tulee. Hotellista löytyi viimevuotinen hotellikirja, jonka tietoja ei ollut päivitetty, puhumattakaan, että opas olisi käynyt joskus hotellitapaamisella.

En ihmettele yhtään, että pariskunta oli hyvin epäileväinen kotiinkuljetuksen suhteen - ehkä matkatoimisto hoitaa kuljetuksen, jos sattuu muistamaan, että heidän asiakkaitaan on ko. hotellissa. Mihin ihmeeseen tällaista matkanjärjestäjää tarvitaan, joka jättää asiakkaat heitteille rahat rohmuttuaan?

Omatoimimatkalainen tietää, että on itse vastuussa matkan onnistumisesta, mutta kielitaidoton tuskin haluaa mennä ostamaan kuvatun laista extreme-matkaa, vaan odottaa, että saa rahoilleen jotain vastettakin.


Katso Thaimaa-sivustoni



Bangkokin kentällä

Kun on tottunut suomalaisessa kulttuurissa palvelemaan itse itseään, ei tuosta tavasta ihan helposti osaa kasvaa palveltavaksi.

Kotimaassa on tullut tavaksi hoitaa ennen lentokentälle menoa lähtöselvitys netissä, jolloin matkapakaaseista pääsee kätevästi eroon palvelua jonottamatta. Bangkokin kentällä oltiin niin hyvissä ajoin, että lähtöselvityksen aukeamista oli tylsää jäädä odottelemaan ja raahaamaan mukana kolmea matkalaukkua, reppua, matkakassia ja käsilaukkua, joiden sisältö oli suunniteltu huolellisesti pakaten ja painot mitaten. Itsepalveluihmisinä hoksasimme hoitaa lähtöselvityksen lentokentän automaatilla, jolloin pääsisimme nauttimaan ulkomaan hallin mukavuuksista. Mutta voi - mistä löytyisi tiski, johon pakaasit voisi luovuttaa? Aikamme paikkaa haettuamme päädyimme kysymään asiaa infopisteestä.

Virkailijatyttö ei ensin ymmärtänyt mistä oli kysymys, mutta valmiita lentolippuja näytettyäni, ohjasi meidät menemään Q-käytävän päähän. Eipä löytynyt "pakaasinpudotus"-paikkaa, ei, vaan matkatavarasäilytys. Juju olikin siinä, että täällä on joka tapauksessa odotettava ko. lentoyhtiön lähtöselvitystiskin aukeamista.

Kun vihdoin laukut saatiin hihnalle, kertoi virkailija, että Air Francella hyväksytään vain yksi laukku per matkustaja ja laukun painon yläraja on 23 kg. LOISTAVAA - kolmen matkalaukun tavarat meni uudelleen järjestettäviksi. Yhdestä laukusta tehtiin käsimatkatavara - sisältönä vanhoja kenkiä ja likapyykkiä!! Repun vetoketju oli jo kulunut, joten siitä tavarat matkakassiin ja reppu roskikseen. Painot oli arvioitava mutu-tuntumalla, kun hieno matkadigivaaka oli ehditty aamulla myydä suomalaiselle matkailijalle, joka oli huolissaan matkatavaroidensa painosta.


Loppu hyvin - kaikki hyvin! Matkatavarat saatiin kuin saatiinkin tuotua ehjinä kotiin.

Katso Thai-sivustoni vinkit ja kuvakertomukset

perjantai 25. marraskuuta 2011

Räätäliluomuksia

Yksiin eivät käy idän ja lännen makutottumukset, kun kyse on naisten vaatteista. Vaikka kuinka yritän selittää räätälille, että mekkoni voi olla suoralinjainen, mukavan väljä myös lantion kohdalta, niin eiköhän vaan sovitusvaiheessa tule tunne, että tunkee isoa ruhoa ahtaaseen makkarankuoreen.

Mallikirjasta olen valinnut mekon, joka näyttää siltä, että sitä olisi mukava pitää yllä myös täällä kuumassa ilmastossa. Ehei, heidän on ihan pakko vääntää "Versacen" mallista ihan oma versionsa. Räätäliliikkeiden ikkunat ovat pullollaan iltapukuluomuksia tiukkoine ja niukkoine yläosatoppeineen - missä ihmeessä sellaisessa mekossa näyttäytyisi, ellei ole sattunut saamaan kutsua linnan itsenäisyyskekkereihin?



Oppia ikä kaikki - seuraavalla matkalla voikin sitten nauttia ihan muista huvituksista, kuin räätälin pukukopin hikoilusaunasta!

Katso Thai-sivustoni vinkit ja matkakertomukset

maanantai 21. marraskuuta 2011

Suomenkieltä nepalilaisittain

"Ihmisiä on kuin muurahaisia, ne loputonta polkuansa taivaltaa". Täällä kaukana kotoa, Aasian ihmisvilinässä nuo Veikko Lavin laulun sanat alkoi jostain syystä pyöriä mielessä. Meille pohjoisen ihmisille, jotka eletään harvaan asutussa maassa, tekee joskus oikein hyvää joutua tälläiseen ihmisvilinään ja tungokseen. Ihmisiä vilisee kuin muurahaisia joka paikassa ja kotimaan liikenneruuhkatkin näyttää täältä katsoen kovin vaisulta.

Meille tyypillinen kainous ja oman reviirin vahtimisen tarve karisee, kun astuu täpötäyteen minibussiin. Pienten ja sirojen thaimaalaisten keskellä olo on kuin norsulla lasikaupassa - siinä tuntee itsensä liian pitkäksi, liian paksuksi ja liian kömpelöksi. Paljon auttaa tuon ujostelun karistamisessa näiden uteliaiden ja välittömien ihmisten rento asenne ja auttamisen halu.

Jos yhteistä kieltä ei tahdo löytyä, on käsillä puhumisen taidolla kysyntää. Oman räätälini innostusta suomenkielen oppimiseen jaksan päivittäin hämmästellä. Hänellä on nepalilais-thai-suomalais-englantilainen sanakirja, josta hän opiskelee sanoja ja kyselee niiden oikeaoppista ääntämistä. Innostuksen täytyy olla aitoa, kun hänellä on viitseliäisyyttä istua iltaisin pikku kirjoineen hotellimme edessä meitä odottelemassa ja uusia juttuja kyselemässä. Ymmärtäisin, että jonkun muun puhutumman kielen opiskelulle voisi olla kysyntää kaupallisessa mielessä, mutta kun meitä suomalaisia on niin vähän, ei tuo innostus selity rahallisen hyödyn tavoittelullakaan. Ehkäpä hän on vain halunnut ottaa harrastuksekseen ja mielenkiinnon kohteekseen mahdollisimman harvinaisen ja vaikean kielen.

 
 
Katso Thai-sivustoni vinkit ja matkakertomukset

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Jade-mamma

Ilmeisesti pohjoismainen blondiolemus viehättää vanhempia thai-naisia ja muutoinkin ystävällinen habitus houkuttelee tekemään lähempää tuttavuutta tuon niin kaukaisen maailmankolkan muukalaisten kanssa.

Täpötäydessä menomestassa löytyi pari hataraa jakkaraa istuimiksi illallistaan nauttivien thaimaalaisten (äiti & poika) viereisestä pöydästä. Eipä mennyt kuin tuokio, kun mummeli haluisi koskettaa vaaleita kutrejani. Hämmästyin, kun ilmeisen iäkäs thai-nainen puhui jotenkuten ymmärrettävää englantia. Siinä sitten hämmästeltiin toistemme ikää. Hän kertoili buddhalaisuudestaan ja innostuksestann laulamiseen; vetäisipä käsilaukustaan peilin, maalasi huulensa ja puuteroi nenänsä, hyppäsi esiintymislavalle orkesterin eteen ja aloiti jammailun!!!! - tuo 73-vuotias vauhti-mummeli!

Käsilaukustaan hän kaiveli pussukan, jossa oli sellofaanissa kauniita jade-kiviä. Laukun uumenista löytyi myös pieni rasia, johon hän valikoi pari kiveä ja antoi rasian lahjaksi uudelle suomalaisystävälleen kertoen, että täällä Thaimaassa voisin teettää hopeasormuksen 1.000 bathilla (n. 24€), johon upottaa tuo hänen lahjansa.

Vieraanvaraisina he tarjosivat myös maistiaisena pöydästään bambutikkuun pujotettuja "pallukoita?", jotka maistuivat tulisen hapanimeliltä; palanpainikkeeksi ryypättiinn jotain yrttivettä (mehua?).

Taas ollaan yhtä thai-kokemusta rikkaampia!

Katso Thai-sivustoni vinkit ja matkakertomukset




maanantai 14. marraskuuta 2011

Aitoja tunteita

Avolavaminibussi starttaa ja lähtee hitaasti pienen Takiabin kylän bussiasemalta kohti Hua Hinin kaupunkia. Vähän matkan päässä juoksee nuori nainen raskasta laukkua raahaten ja bussille kättään heiluttaen. Bussi pysähtyy ja jää odottamaan, että nainen ehtii hypätä kyytiin vastapäiselle penkille.

Auto pysähtelee missä sattuu matkan varrella poimien halukkaat matkustajat kyytiinsä. Kirjava joukko kansaa: tummia - vaaleita, vanhoja - nuoria, turisteja - paikallisia tulee ja menee. Neljästä nuoresta thai-pojasta yksi nousee ja luovuttaa täpötäydessä bussissa paikkansa vanhalle naiselle. Muut katselevat luimistellen varpaitaan.

Vastapäisen penkin nuori nainen pyyhkii silmiään ja nieleskelee itkuaan. Muut kanssamatkustajat katselevat hämillään poispäin. omassa päässä mielikuvitus saa vallan ja ajatukset laukkaavat tuon onnettoman tytön murheissa. Tytön raskaasta kassista voisi kuvitella, että nuori nainen on saanut häädön köyhästä kodistaan maailman turuille. Sellainen kohtalohan lienee täällä tuiki tavallinen, eikä tämä oma kuvitelmanikaan liene kovin kaukaa haettu. Joka tapauksessa kaikki sympatiani ovat tuon surullisen ihmisen puolella. Niinpä en malta olla taputtamatta tytön käsivartta bussisita pois noustessani. Hänen ilmeestään voin selvästi lukea, että osanottoni meni perille. Kyllä turistikin voi ilmaista aitoja tunteitaan!

Katso Thai-sivustoni vinkit ja matkakertomukset



perjantai 11. marraskuuta 2011

Edulliset eväät

Jos on harkitsemassa pidempiaikaista talvehtimispaikkaa, on Hua Hin mielestäni siihen oikein sopiva. Kaupunki on tarpeeksi suuri palveluineen, joten kaikki on käden ulottuvilla. Ilmastoonkin tottuu helposti, eikä 30 asteen helle koettele kuntoa, kun muistaa siemailla ahkerasti janojuomaa (vettä). Merivesi on kuin linnunmaitoa, siellä voisi kuluttaa joutilasta aikaansa määrättömän kauan.

Elämänmeno on muutenkin rauhallisempaa ja kodikkaampaa kuin monessa muussa turistien kansoittamassa kaupungissa. Tietysti täälläkin näkee joukoittain länsimaisia miehiä, jotka ovat tulleet hakemaan täältä thai-naisen seuralaispalveluja, mutta kun jättää moralisoinnin sikseen, ei asia enää mitenkään häiritse arkista elämää.

Ja ainakin elämisen kustannukset jäävät huomattavasti alle eurooppalaisen tason. Tietysti riippuu paljon siitä, minkälaisen palvelutason haluaa, mutta jos tyytyy esim. keskitason ravintolaruokaan, selviää kahden hengen illallisesta juomineen 15 eurolla. Paikallisten kansoittamassa "muovituolikuppilassa" maukas kananuudeliateria kahdelle, lasi punaviiniä ja 6,4 dl:n Chang-olut irtosi vähän päälle kuudella eurolla.

Olen kerännyt joitakin hintoja Thaimaan hinnat-sivulleni. Siellä on myös paikallisen Tescon (Sittarin) elintarvikkeiden hintoja. Eipä tulisi paljon maksamaan, jos riittäisi viitseliäisyyttä pyöräyttää pöperöt kotikeittiössä. Tuskinpa sitä kovin usein harrastaisin näillä ravintolahinnoilla.

Katso Thai-sivustoni vinkit ja matkakertomukset

tiistai 8. marraskuuta 2011

Naaman valkaisu

Tasan eivät käy naisväen toiveet naaman kauneudesta! Kun itse katselen näiden tummien thaimaalaisten kanssasisarten, mielestäni niin kauniita kasvoja tummine ripsineen ja kulmakarvoineen, ajattelen miten paljon helpommalla he naaman hoidossaan pärjäävät. Mutta eihän se niin menen!


Jäin katsomaan thai-television mainospätkää jostain ihmeitä tekevästä naamarasvasta - ja kas, lopuksi minulle selvisi, että kyse olikin voiteesta, jolla saataisiin kasvot kauniin vaaleiksi.

Olen joskus höynähtänyt ostamaan täältä vastaavaa naamarasvaa, jolla aioin vaalentaa naamassani kukoistavaa pigmenttiläikkää. Lieneekö olleet väärät geenit tai pigmentit, mutta mitään näkyvää tulosta en tuolla töhnällä aikaansaanut. Saavatkohan thainaiset kasvonsa pysyvästi vaaleiksi muutaman kuukauden töhnäkuurilla, vai käykö siinä niin, kuin yleensä näissä ylimainostetuissa kauneuskonsteissa, että tuntee pelkästään tulleensa raskaasti huijatuksi?

Pitääpä olla tarkkana purnukoiden valinnassa, ettei vahingossa valitse aurinkovoiteeksi naaman valkaisuainetta!

Katso Thai-sivustoni vinkit ja matkakertomukset

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Thaimaan tulvat

Kotona lähtiessä tuli seuratuksi Bangkokin tulvatilannetta hataran löysästi, kun ei sen vaikutusten kuvitellut mitenkään vaikuttavan omaan lomamatkaan.


Heti tänne Thaimaahan saavuttua tulva sai kuitenkin mielensopukoihin konkreettiset kasvot. Matka Bangkokista Hua Hiniin (vähän yli 200 km) kesti neljä tuntia. Moottoritie veti tavattoman huonosti Bangkokin liepeillä, kun yksi kaista oli varattu tilapäisesti kaupungista evakkoon tuoduille autoille. Taksin ikkunasta katseltiin kymmenien kilometrien pituisia bussien-, taksien- ja yksityisautojen jonoja. Rakennuksia oli suojattu hiekkasäkeillä ja vastaan tuli kuorma-autoja lastinaan soutuveneitä.

Tulvat ovat ymmärrettävästi esillä television uutislähetyksissä. Taksikuski kertoi, että Hua Hinissä on paljon thaimaalaisia lomailijoita, jotka ovat paenneet pääkaupungin tulvia tänne kuivalle maalle.

Isossa Lotus-marketissa ihmeteltiin joidenkin hyllyjen autiota ilmettä; lieneekö tavaroiden toimittamisessa tukkurilta liikkeisiin ongelmia tulvien takia - varmasti, jos varastot sattuvat sijaitsemaan tulva-alueella.

Katso Thai-sivustoni vinkit ja matkakertomukset

tiistai 1. marraskuuta 2011

Sawadee Hua Hin (หัวหิน)

Taas Thaimaa kutsuu marraskuun kammoajaa - ehkä Hua Hinissä aurinko armas auttaa unohtamaan yhä pimeämmäksi käyvän Pohjolan ilmaston. Perjantaina 4.11. noustaan KLM:n siiville, joka lennättää meidät Amsterdamin kautta tulvasta selviävään Bangkokiin. Onneksi siellä tulvatilanne on hellittämässä, niin ettei kanoottia tarvitse raahata mukana! Hua Hinissähän ei tulvasta ole ollut riesaa ja sadekausikin alkaa olla loppumassa muuttuen "viileäksi kaudeksi" (päivällä +31 / yölämpötila +25).

Tutusta hotellista (Tanawit) onnistuttiin varaamaan netin kautta huone ja auton kuljettajineen pitäisi olla kentällä vastassa, joten kaikki matkan järjestelyt on hoidettu. Pari kirjaa kassissa ja toiveikas mieli rennosta kolmiviikkoisesta tropiikin lämmössä - siinäpä loman eväät! Toivottavasti saan vielä nettiyhteyden omaan huoneeseen, niin olo olisi ruhtinaallinen.

Kirjoittelen (jos Buddha suo) tänne joskus muutaman sanasen päivän kokemuksista. Muutaman kuvankin voisin siinä samalla vilauttaa.

Katso täältä Hua Hinin loman kaikki matkakuvat ja matkakertomukset